Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Niin näköjään ollaan! Joo, minulla oli CEF ensin, sitten doke ja Herceptin alkoi sen kanssa. Huomenna taas Herceptiniä.
Osapoisto oli viime keskiviikkona, kummaltakin puolelta. Ilmeisesti meni kaikki hyvin, kun pääsin jo viideltä samana päivänä kotiin. Rintamus on teipattu ja kipuja jonkin verran, mutta ällistyttävän vähän. Homma meni niin nopeasti, että tuntuu, ettei pää pysynyt mukana. Tietyt kohdat on tunnottomia ja vähän on verta haavateipeissä, mutta ihan ok olo fyysisesti. Kahden viikon päästä otetaan teipit pois ja tapaan kirurgin ja toivottavasti kuulen patologin tulokset samalla. Jännittää ja pelottaa ja kauhistuttaa.

On tosi alakuloinen olo ja itkettää usein, kun avokin kanssa on jatkuvaa riitaa ja painostavaa ilmapiiriä. Hän ei tunnu tajuavan oikeastaan mitään, ärtyy ja tiuskii ja väittää, että uhriudun. Olisin niin hirveästi kaivannut kumppanin emotionaalista tukea, mutta sitä häneltä ei saa. Käytännön apua saan, koska hän ei ole töissä, mutta siinä se. Tuntuu tosi pahalta enkä halua edes olla hänen seurassaan. Elätän meidät molemmat, ja hän käyttäytyy todella rumasti minua kohtaan, mikä ei ole uusi asia. Yhtenä päivänä lähdettiin kävelylle ja päästiin ehkä sata metriä, kun hän jo suuttui, koska yritin puhua suhteesta ja ilmapiiristä, ja häipyi kotiin, jätti minut kuin nallin kalliolle. Siellä sitten itkin ulkona ja soittelin ovikelloa, että pääsisin sisään, kun avain oli hänellä. Ja hänen mielestään kaikki olisi hyvin, kun vain olisin paremmalla tuulella. En voi käsittää, miten ihminen voi olla noin käpertynyt itseensä ja myötätunnoton. Kaikessa on kysymys hänestä. Minusta tämä on silkkaa henkistä väkivaltaa, ja hänestä on naurettavaa edes sanoa niin, syyhän on minun. Onneksi on torstaina terapeutin etävastaanotto, niin saan puhua.