Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Hei! Sain rintasyöpädiagnoosin tammikuun alussa, estrogeeni- ja HER-2-positiivinen, kasvain kummassakin rinnassa. Hoidot aloitettiin sytoilla ja nyt odotan leikkausta, tarkoitus on tehdä osapoisto ja samalla siirtää rasvaa yläkyljestä/selästä aukkoihin. Asun ulkomailla ja tunnen välillä olevani tosi yksin. Tänään on erityisen vaikeaa, kun teen töitä ja suomalaiset nauttivat juhannuksesta mökeillään. Perhe ei tunnu oikein ymmärtävän, miten rankka ja pitkä tie tämä on, ja ystävätkin tuntuvat väsyvän, kun tämä ei olekaan vielä ohi. Tuntuu tosi pahalta, kun esimerkiksi neljän ystävyksen WhatsApp-ryhmässä ei jakseta viesteihini juuri vastata. Ihmiset ovat tietenkin kiireisiä, mutta itse kun olen empaattinen ihminen, niin yritän aina jaksaa ihmisiä lohduttaa ja tsempata, jopa nytkin, vaikka nyt on itsellä voimat vähissä. Tietenkään ei viestit kaikki ole kivoja, kun olen tiedottanut hoidon ongelmista ja huonoista oloista luullen, että ystäviä kiinnostaisi. Minua kiinnostaisi, jos hyvä ystäväni kävisi tällaista läpi, mutta ihmiset on tietenkin erilaisia. Jotenkin tuntuu, että vaadin liikaa, mutta samalla on todella paha mieli, kun ei saa niin kovasti kaipaamaansa tukea. Tuntuu välillä, että en viitsi enää mitään viestitelläkään, kun siitä tulee vain paha mieli. Kumppanin kanssa on välillä vaikeaa, suhde on aiemminkin ollut myrskyisä. Onko muilla ollut samanlaisia tuntemuksia? Tiedostan kyllä, että mieli on maassa ja olen väsynyt, että ehkä siksikin harmittaa niin paljon. Kiitos, jos jaksatte kommentoida! Vertaistukea ei juuri ole, kun pitää pysyä kotona, kun vastustuskyky on sytojen jälkeen nollassa, kerran jo päädyin viikoksi sairaalaan.