Vastaa viestiketjuun: Munasarjasyöpä

Minunkin puolestani tervetuloa, Murunen🌹.
Kuten Mari jo kirjoittikin, niin tämä on tosiaan loistopaikka vertaistuelle. Ellei ole itse käynyt läpi koko pakettia, niin ei voi täysin ymmärtää tunteita.

Voin lohduttaa sinua, että psyykepuoli ”puutuu”, kun leikkaus ja hoidot alkavat. Kuljet sitä säännöllistä, turvallista kaviouraa eteenpäin. Itse huomasin tämän mennessäni leikkaukseen sairaalaan aamulla. En vain pystynyt ajattelemaan leikkausta.
Esilääkitys sitten viimeisteli, höpötin anestesialääkärille puppua.

No leikkaus meni hyvin, vaikka haava tulehtuikin niin, että jouduin antibiooteille, ja yksi sytokuuri meni harakoille.

Kyllähän se shokki on, kun tulee kuin puskista diagnoosi, siihen kun ei osaa mitenkään varautua. Itse vain ”lihoin”, vaikka kuinka katsoin syömisten perään. Tulos: pumpattiin ulos 7 litraa nestettä, eli melkein ämpärillinen.

Kun ystäväni tuli minua hakemaan leikkauksesta, kävelin tuettuna n. 200 metriä varovasti. Oli huimaa, ja siitä kuntoutin itseäni kävelemällä päivä päivältä pidempään. Muuta en uskaltanut.
Kuinkahan tänä talvena leikatut ovat pärjänneet näillä pääkallokeleillä..☠️. Hurjaa.
Sytokuurit olivat oma juttunsa, kerta kerralta eteenpäin hammasta purren.

Ota Murunen käyttöön ”peruna kerrallaan” taktiikka. Eli jos on kuorittavana vuori perunoita, niin keskity vaan yhteen perunaan kerrallaan. Pikkuhiljaa putken päästä pilkottaa valoa, ja pääset normiarkeen. Tämä aika kyllä muuttaa sinua ihmisenä, katkeroitua ei kannata. Luulen, että tavallinen arki saa kultareunuksen. Hengessä mukana olen. 🧡💚