Vastaa viestiketjuun: Munasarjasyöpä

Tervetuloa Murunen.

Mulla oli tammikuussa avoleikkaus ja kyllähän se yllätti miten heikossa hapessa olin sen leikkauksen jälkeen ja oli elämäni eka leikkaus joten kaikki oli sinällään uutta ja paljon tarkkaili tilannettaan ja miettii että onko tämä nyt normaalia ja pitäisikö soittaa osastolle ja kysyä asiasta. Kun tietää mitä odottaa niin helpompi sitten jaksaa niitä juttuja kun tietää että tätä tämä nyt on toistaiseksi ja päivä kerrallaan kuluttaa aikaa kivojen juttujen parissa toivoen että huomenna olisi jo vähän parempi. Paljon tuli katsottua suoratoistopalvelujen sarjoja ja leffoja. Kroppa oli tosiaan turvoksissa leikkauksen jälkeen ja omat alushousut kiristi niin ikävästi että jokusen päivän lainasin mieheni kalsareita :D Järkytys oli myös nähdä ekan kerran se leikkaushaava hakasineen, näytti rujolta mun mielestä. Mutta hyvin se on parantunut ja kaikki hakaset poistettiin 10 päivän jälkeen. Kävely oman jaksamisen mukaan on suositeltavaa ja ne vatsaleikatun jumppa ohjeet. Saa aineenvaihduntaakin liikkeelle kun kroppa tuntui olevan ihan jumissa. Baby steps.

Eihän se ole ikinä hyvä hetki sairastua syöpään mutta nyt korona ja lakko hankaloittavat vielä asioita. Tänään oli Hesarissa juttu naisesta jolla on keukosyöpä ja ollut kolme kertaa menossa leikkaukseen mutta viime hetkellä peruuntunut. Todella raskas tilanne. Itse kun tammikuussa odottelin omaa vuoroani niin kuulin hoitajien puhuvan että sille päivälle 5 leikkausta peruttu. Äidiltäni on leikattu yli kymmenen vuotta sitten kasvain munasarjasta ja hänen piti yli kuukausi odotella lähetettä Naistenklinikalle kun on eri sairaanhoitopiiristä. Hänellä se kasvain oli onneksi hyvälaatuinen. Omaa leikkaustani odotellessa toivoin että mulla olisi sama juttu kun äidilläni ja sanottiin kyllä että verikokeiden mukaan syövän merkkiaine on hieman koholla mutta varmastihan ei voi sanoa tilannetta ennen leikkausta niin toivoin vain parasta enkä halunnut ajatella pahinta.