Vastaa viestiketjuun: Puolison parantumaton syöpä

Minä saan myös paljon voimaa työssäkäynnistä, vaikka välillä tuntuu ettei varsinkaan kelloon sidottuja velvoitteita jaksaisi. Ja yritän käydä jossain harrastuksissa tai keksiä jotain pientä kivaa kaupoilla käyntiä ym., mutta sitten on kuitenkin huono omatunto, että pitäisi jo kiirehtiä kotiin. Kotona ei ole eläväistä seuraa, vaan kanssa-asuja on hiipuva, kipeä, tuskainen, kuolemaa odottava jne. Ei mitään mieltä hivelevää.