Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Hei vaan ystävät, Rae, Sohvi, Talvi72 ja muut!
Täällä vielä potkin menemään! Nopeasti on syksy mennyt, aika lailla sairastamisen ympärillä.

Päivitystä syksystä:
Saamani syövän täsmälääke tehosi, syöpä on tällä hetkellä näkymättömissä luuytimestä ja veriarvoista arvioiden! Rangan on kuvaus vielä tulossa. Sivuvaikutuksena luuytimen kyky tuottaa terveitä verisoluja meni lamaan. Nyt on ongelmana ollut immuniteetin puutos kun valkosolut loppuivat, ja surkea hemoglobiini (75 eilen! ) jonka takia pitää antaa punasolusiirtoja ja vielä verihiutaleiden puutos, jota myös korjataan siirroilla.
Näiden takia olen ollut osastolla suojaeristyksessä 3 viikkoa ja sen jälkeen kotona toipumassa reilut 3 viikkoa. Kotisairaalan hoitajat kävi aluksi tiputtelemassa lääkkeitä.

Ihmeeltä tuntuu, että taas on toivoa kohtalaisen hyvästä jaksosta. Syöpälääkitystä ei kuitenkaan voi jatkaa, ennen kuin veriarvot on korjaantuneet.

Kunto kävi tosi pohjalla, mutta pientä korjaantumista on tapahtunut jo. Jaksan olla hereillä ja suunnitella suuria :). Jouluvaloja olen ripustellut monena päivänä ja kuunnellut joulumusiikkia.

Sohvi, minulla on edunvalvonta tekemättä, enkä yhtään tiedä, voiko puoliso hoitaa asioitani ilman sitä.
Mullakin on nykyään 21 tablettia päivässä dosetissa, ja ennen sairastumista otin Panadolin muutaman kerran vuodessa . Kaikkeen kuitenkin tottuu.

Talvi72, hienoa kun uskaltauduit kirjoittamaan! Tänne voi purkaa tunteita ja jutella kuolemasta ilman että kaverit tai läheiset vaivautuvat. Minusta on mielenkiintoista pohdiskella. Ehkä saamme tämän palstan vielä virkoamaan!
Tällä hetkellä on niin positiiviset fiilikset, ettei kuolema tunnu ollenkaan niin houkuttelevalta vaihtoehdolta kuin elokuussa. Olen onnellinen, kun saan yleensä hyvin nukuttua. Ruoka maistuu ainakin joinakin päivinä jo hyvältä. Huimaus ja heikotus on vähentynyt. Olen antanut myös siinä periksi, että jos en millään jaksa harjoitella lihaskuntoani, tai tehdä mitään hyödyllistä, niin saan lepäillä sohvalla ja katsella lumisia puita koko päivän. Ja takkatulta jaksan tuijottaa tuntikausia kissa polvella. Joka päivässä on onnellisia hetkiä ja kiitollisuuden aihetta.

Lämmintä joulua ja onnellisia ajatuksia, ystävät,
toivottelee Maggie