Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Rekisteröidy Kirjaudu Keskustelufoorumin ohjeet Etusivu › Keskustelufoorumi › Krooninen syöpä › kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? › Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? 15.10.2021, 10:00 #72509 maggie mParticipant Tervehdys kaikki ystävät, toivottavasti tällä foorumilla on lukijoita enemmänkin. Minä olen ollut nyt muutaman viikon kotona. Sairaalajakso oli reilu neljä viikkoa. Raju neljän vuorokauden jatkuva neljän sytostaatin kuuri vei 15 päivän ajaksi valkosolut nolliin ja aiheutti minulle paksunsuolen tulehduksen joka oireili jatkuvana ripulina. Se sitten aihetti verenmyrkytyksen ja päädyin teho-osastolle neljäksi päiväksi, kun menin tajuttomaksi verenpaineen romahdettua. Siitä sitten hitaasti toipumaan. Vielä nyt kotonakin joinakin päivänä pyörryttää ja olen uupunut. Välissä on parempi päivä. Nyt on aloitettu reilu viikko sitten ylläpitohoito syöpään. Joka päivä tabletti, kerran viikossa tiputus, kortisonia kahdesti viikossa. Tuo teho-osastolla käynti jäi kiertämään mieleen. En kaikkea muista enkä silloin ollut edes huolissaan. Nyt mietityttää. Taisi olla ns läheltämeno. Jäi mieleen teho-osaston hoitajan kysymys, että onko jo elvytetty. Kovalla hoidolla oli kuitenkin hyvä vaste. Siten ei mennyt hukkaan. Kun tästä vielä saisi voimia takaisin. Joinakin päivinä mietin tässä sohvalla, että onko elämällä merkitystä tässä kunnossa, kun aina vaan väsyttää. Mutta Kia muisti iloita jokaisesta päivästä, vaikka oli paljon sairaampi kuin minä. En ole kipeä enkä oksentele. Se on jo paljon. Ja onhan joka päivällä merkitystä. Ystävien kanssa keskustelua, lasten elämän seuraamista , pieniä askareita. Sohvi, minä tein omakantaan hoitotahdon, että jos olen lopussa kipeä, eikä kipulääkkeet auta, niin minut saa vaivuttaa ns palliatiiviseen uneen. Eli käytännössä nukuttaa niin syvään uneen etten aisti mitään. Se ajatus helpotti minua. Rae, olis mukava ajatus, että opimme tässä elämässä jotain. En tiedä, olenko kyllä mitään oppinut. :) Paitsi ehkä, että elämässä on paljon kauniita asioita juuri tässä hetkessä, huomisen odottaminen on turhaa. Ja sen, että toista ihmistä ei koskaan voi täysin ymmärtää. Ja turha tuhlata aikaa toisen muuttamiseen. Huumorilla vois ottaa useammin asiat. Vanhat keskustelut (arkisto) (avautuu uudessa ikkunassa) Käyttäjänimi Salasana Muista minut Kirjaudu Unohditko salasanan?