Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Voi Maggie,
en ole käynyt täällä aikoihin, kun oli niin hiljaista. Ja nyt näin kovia uutisia. Mietin kuitenkin sinua ja muita tämän ketjunkirjoittajia,
joista niin paljon kadonnut, ovatko siellä Nangialassa. Ihana Rae sinulle kuitenkin kirjoittanut.

Olen sanaton, mitä voin sanoa. Kuolemaa mietin toisaalla, en joka päivä, koska itselläni asiat (nyt)niin hyvin,(syöpä nyt jarrutettu, tosin aina voi jotain ryöpsähtää, mutta nyt hyvin) mutta kun kohtalontovereita, varsinkin nuoria äitejä lähtee, tunnen kropassani niin paljon surua. Miten ihminen oikeasti oppii ymmärtämään sanonnan, kaikella on tarkoitus? Onko kuitenkaan vai onko niin että minun tarkoitus oli tulla äitini tyttäreksi, lasteni äidiksi, mieheni vaimoksi, onhan se suuri elämäntarkoitus mutta onko se noin?

En tiedä miten lohduttaa Maggie, muuta kuin hyviä päiviä ja hoidolle vastetta, toivon niin paljon!