Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#72320
maggie m
Participant

Öitä ystävät!
Vatsa sekaisin, unet hukassa.

Ihmettelen elämän merkillisyyttä. Olen ollut päivällä niin väsynyt, mutta täysin kivuton, että minua suorastaan harmitti, että löytyi vielä hoitokeino. Nukuin sohvalla. Oli tunne, että olisi mukava vaan nukkua pois. Lipua hitaasti tavoittamattomiin, valoon. Ilman mitään kipua, pahoinvointia, ripulia, kuumeilua, pelkoa, sisuttelua. Se tuntui ja itse asiassa tuntuu nytkin kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tämä sädehoidon aiheuttama väsymys on murtanut elämännälkäni hetkeksi. Olisi ollut niin hyvä vain lähteä.

Ehkä minusta tuntuu, ettei kukaan lääkäreistä kysynyt kunnolla, haluanko tällaista intensiivihoitoa. Olisin tietenkin halunnut vielä yrittää, mutta ehkä olisin halunnut sen ääneen sanoa, että yritetään vielä. Päättää itse.

Niin, uusi hoitosuunnitelma. Hienoa.
Mutta minulla oli jo hyvä kuolemansuunnitelma eikä tämä nyt mennytkään niin. ( Hieno uusi sana!)
Ihmisen tunteet on ihme.

Kian kirjoitukset ja ajatukset pitävät tämän viestiketjun kuoleman rajan kauneuden ja näköalojen yläpuolella, aistimassa maisemia kuin kotkan selästä. Pelottava seutu onkin ihmeellisen kaunis!
Ei kuolemaa tarvitse kavahtaa.

Tänne on ihmeellisen helppoa kirjoittaa näitä ajatuksia, joita elämässä tiukasti kiinni oleva ihminen ei ollenkaan ymmärrä. Vaikka tuttavat koettavat ymmärtää ja lohduttaa ja tsempata ja kaikin tavoin auttaa.
Omat nuoreni näyttävät enimmäkseen ymmärtävän reunasta minua. Ovat kai tottuneet minuun tai perineet outoa ajattelua minulta. Tai nuorten ihmeelliset aivot vain kykenevät vielä lentämään korkealla.

Toivottavasti kaikki menee hyvin, ja jos ei niin tavataan Nangialassa!