Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#72313

maggie m
Participant

Hei vaan!
Tilanteet muuttuu. Nyt on sädehoito käyty , 10 kertaa. Reilu viikko sitten puhelinkontaktissa kuulin, että eräs jo käytössä oleva muun taudin syöpälääke voisi toimia juuri minun syöpätyyppiin. Siihen haettaisiin erityoslupaa.
Oho mitä uutisia! Jotain löytyi.

Sitten uusia uutisia. Tauti on minulla niin agressiivisesti leviävässä vaiheessa, että sitä pitäisi yrittää jarruttaa ensin muilla konsteilla, että tuo lääke voisi kunnolla toimia.
Eli minut otetaan vuodeosastolle ja aloitetaan rajut sytostaattihoidot, kolmen viikon osastojaksoja ainakin kaksi.

Huhhuh. Nyt pitää oikein miettiä ja keskittyä.
Kävin jo tänään osastolla, mutta päättivät siirtää hoidon aloituksen maanantaihin, koska hurjat hoidot halutaan vetää läpi arkipäivinä. Neljä sytostaattia ja kortisoni, neljän päivän tiputus. Kuulostaa rankalta. Hb on nyt 90 väsyttää. Minulla on ruokatorvi tulehtunut ja ripuli sädehoidosta, hiivaa kasvaa suussa. Olen nukkunut ja syönyt huonosti, ruokatorveen sattuu kun nielee.

No taas on uusi tilanne. Ehkä tauti vielä saadaan kuriin. Mutta rankalta kuulostaa. Yritän nyt keskittyä keräämään voimaa pari päivää. Oikeasti pitää keskittyä, olin jo niin tappiomielellä.

Kun aurinko pilkahtaa synkkien pilvien välistä, pieni ihminen tuntee pienuutensa.