Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#72257
maggie m
Participant

Hei vaan kaikki!
Onko hellekesä pitänyt meidät kaikki niin kiireisinä, ettei kukaan ole ehtinyt kahteen kuukauteen kirjoittaa? Toivottavasti! Minulla se ainakin on osasyy.
Ihana 1 v lapsenlapseni on ollut mummon ilona useita reissuja ja puutarhahommat on pitänyt kiireisenä. Olen käynyt myös pari reissua mökillä ja melonut kajakillani. Siltä osin ihana kesä!

Tauti mokoma sen sijaan on kevään jälkeen edennyt hoidoista huolimatta aika rivakasti. Syöpäpesäkkeitä on luuutimen ulkopuolella vaikka kuinka monta rintakehän seinämissä. Viimeksi nyt löytyi yksi uusi selkäydinkanavasta. Aamulla kuulen, mitä sille tehdään. Jos se saa kasvaa, halvautuminen uhkaa. Lääkkeet on läpikäyty, seuraavaksi yritetään yhtä, jonka teho loppui viime kesänä. En paljoa usko sen toimivuuteen.
Nyt valvon, kun kivut ei anna nukkua. Tämä on viheliäisintä. Kun väsyttää, mutta ei löydy kivutonta asentoa. Yritin ottaa lisää hermosärkylääkettä. Opiaatti olisi vielä tehokkaampi, mutta maha on niin ummetuksella jo valmiiksi, että en uskalla! Huomenna pitää paneutua tähän vatsan toimintaan, että voi ensi yöksi ottaa kovemmat lääkkeet. Kyllä menee ihmisen elämä pieneksi 🙄.

Niin vain näin kesän. En talvella uskonut. Loppu kuitenkin lähestyy vääjäämättä. Välillä itkettää kaikesta luopuminen. Välissä on aika tyyni olo. Onhan tämä tiedetty vuosia. Hitaasti kuljen kohti tuntematonta.

Eilen iski vähäksi aikaa epätoivo, kun mietin rintarangan pesäkettä ja sen hoitoa. En haluaisi sairaalaan, sinne osaston pyöritykseen, muiden armoille taas. Haluaisin vain käpertyä tähän omalle sohvalle. Nukkua tässä ja liukua pois. Mutta se ei vaan käy niin. Kivut ei anna mun olla tässä rauhassa. Pakko on vielä nousta ja jaksaa.