Vastaa viestiketjuun: Itkun aika

6.5 kk Minnan lähdöstä. Tämä oli ensimmäinen iltahetki sen jälkeen, kun suru ei pyörinyt päällimmäisenä tai heti pinnan alla mielessäni. Ainakaan äsken.

Tuon edellinen viestin jälkeen on nähty monta surun aaltoa ja yksi parin viikon hyvin alavireinen pätkä. Hiukan iloakin, mutta hetkellistä. Enää ei ole selkeää varmuutta milloin kaikki tulee olemaan ok. Tällä hetkellä on taas hiukan helpompaa.

Olen jopa haalinut unikaveriksi hänen kirpparilta ostamansa 40 cm pehmokaninsa … naurakoon tälle ken haluaa, kunnes kohtaa oman vastaavan tapahtumansa. Uskon että pienikin lohtu on silloin tarpeen.

Olen muuttanut takaisin naapurikaupunkiin, synnyinsellaiseen, jossa asuimme myös välillä … minun piti jo käytännössä paeta entisestä vuokrakodistamme, siitä oli tullut synkkien muistojen ja ahdistuksen lähde. Onneksi löysin hyvän asunnon. Tavarat seurasivat mukana, muistoineen. Ne mitkä mahtuvst, uusi asunto kun on lähes puolet pienempi.

Mutta lopetan tähän, kait … en halua varastaa ketjua.