Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät Munasarjasyöpä Vastaa viestiketjuun: Munasarjasyöpä

Vastaa viestiketjuun: Munasarjasyöpä

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät Munasarjasyöpä Vastaa viestiketjuun: Munasarjasyöpä

#71484

Rae
Participant

Kevät keikkuen tulevi, eilen oli kevät, tänään taas talvi. Oletteko muuten huomannut meidän nimimerkit: Ensin paistaa Aurinkoinen, sitten tulee Rakeita (Rae), vaan Vilja ei pienistä lakoa. Mari on hyvänä hengettärenä. :))
Viljalle haluan sanoa, että kyllä päivä paistaa risukasaan, vaikkei aina siltä tunnukaan. Tuo terapiajuttu on vallan hyvä juttu, koska sitä yrittää olla kuormittamatta läheisiään. Saa oikein luvan kanssa puhua. Tilanteesi on ollut monella tapaa raskas, ykskaks ilmaantuneessa epilepsiassakin on tarpeeksi nielemistä, saati sitten menetetyt ihmissuhteet. Epilepsialääkkeistä tiedän ihan entisen työni kautta (hoitotyö), että epilepsiaan on tosi hyviä lääkkeitä olemassa, säätämistä vain, että löytyy sopiva lääke ja annostus.

Aurinkoiselle tsemppiä leikkaukseen, hyvin se menee, vaikka tiedän, että sinua jännittää. Itse jännitin epiduraalipuudutusta jostain syystä, en kuitenkaan kokenut pahaksi, ehkä en ole niin kipuherkkä. Lapsia kun ei ole, niin tuli sekin koettua. Vertaistukeakin löytyi huonekavereista.
Mielestäni leikkaus selvensi monia asioita, sain selvyyden missä mennään. Tosiaan nostavat samana päivänä jaloilleen, aamupalallekin piti itse hankkiutua. Vinkki: Naistenklinikalla on yhteistilassa jääkaappi, josta löytyy kaikenlaisia herkkuja, mm. jäätelöä. Oli pieni lohdutus, että voi käydä kaapilla, sairaalaruoan lisäksi.
Mari; sinun tarinaasi paneuduin lukemalla tämän palstan alusta loppuun. Oletko huomannut millaisen muutoksen itsessäsi näinä vuosina? Malliin: “mikä ei tapa, vahvistaa..?”
Itsellä on pitkäaikainen miesystävä Saksassa. Eipä olla pahemmin nähty korona-aikana, viime kesäkuussa viimeksi. Ikävä on molemmilla, mutta Skype toimii. Joskus juodaan aamukahveja niin, että istun pöydässä, tabletti minua vastapäätä. Aivankuin hän olisi vastapäätä. Onneksi ollaan molemmat jo sen verran ikäihmisiä, ettei pienestä hätkähdetä. Näki minut ilman tukkaa, punainen huivi päässä, ja viimeksi orastava tukka päässä. Ei hyljännyt nyt, eikä silloinkaan kun menetin ensin rintani. Eli on nähnyt joka kuosissa.