Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#71408

Aurora Borealis
Participant

Onpa se mukava kuulla teistä, usein käyn kurkkaamassa, josko olisi ilmaantunut teidän kuulumisia. Ja kuulumiset kuulostavat valoisilta, mustat hetket ajoittain kirkastavat niitä värejä.

Itsellä vinorelbiini nosti maksa-arvot moninkertaisiksi, ja neutrofiilit on olemattomat. Tablettien ottoon piti ottaa breikki, maanantaina otetaan uudet labrat. Pohdinnassa on myös annoksen pienentäminen. Niiden tehosta ei ole tietoa, seuraavat kuvaukset kiirastorstaina, ja lääkäri siitä parin viikon kuluttua. Lääkkeen ottoa seuraava päivä on kotipäivä, se on semmoinen täystyhjennyksen päivä😀 Väsymystä myös ilmassa , varmaan matalat neutrot osaltaan vaikuttaa. Koko ajan ne ovat olleet viitearvojen alapuolella, mutta kuitenkin yli yhden, jotta olen voinut lääkkeet ottaa. Nyt sitten romahti. Koronapiikkiäkin varten pitää saada oma immuunivaste hieman paremmaksi. Pitää kuulema nyt erityisesti varoa pöpöjä. Mitähän tässä muuta on tehtykään viimeisen vuoden aikana😅

Ensi viikolla vasta on isän uurnan lasku hautaan, näin kauan on pitänyt odottaa tuhkausta. Kyllähän tämä on laittanut omassakin päässä monenlaisia ajatuksia liikkeelle. Lapsille olen harmitellut, kun kuolemastani tulee olemaan heille niin paljon vaivaa. Mutta eipä sieltä taivaan portilta voi enään omia asioita hoitaa. Olen laittanut paperille hautaustoiveitani, ja selvittänyt itselleni hautapaikan vanhaan sukuhautaan. Lapset sanovat, että hautajaisten järjestäminen on osa surutyötä. Mutta eihän me vielä aiota kuolla. Ja sehän ei ole meidän käsissä. Minusta on jotenkin lohdullista, että tällä palstalla voi puhua avoimesti myös kuolemasta.

Vähän tylsää ja yksitoikkoista tämä elo rajoituksineen on, ulkoilutkin on vähissä, kun selkä ei anna myöten kunnon kävelylenkeille, lyhyitä pyrähdyksiä olen yrittänyt tehdä. Veli toi kuntopyörän lainaksi, että vähän saisi jaloille töitä. Onneksi on jo valoisaa, ja kevät tulee vauhdilla, kunhan tästä kunnolla lämpenee, niin tarkenee istuskella auringossa. Jospa se ruokahalukin löytyisi kevään myötä, vinorelbiini on vienyt ruokahalun tyystin.

Kyllä tunnelin päässä on aina valoa, joskus se tunneli vain on kovin pitkä.
Aurinkoa oloihinne, ihastellaan kevään tuomia luonnon ihmeitä.
Kaikkea hyvää teille❤