Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#71374
maggie m
Participant

Hei vaan ja hyvää maaliskuun alkua!
Täällä edelleen päivä kerrallaan eletään. Ihana kevätaurinko paistaa hengelle täällä pohjoisessa. Eilen kuulin talitintin eka kertaa ja räystäästä tippuu vesi.
Pimeä talvi on takana.

Toivottavasti vinorelbiini on toiminut sinulla, Aurora! Ja hienoa, että Rae on pysynyt kunnossa ja mahan nesteet näkymättömissä.
Ja Sohvi, onpa mukava kun vointisi on hyvä ja lääke toimii.

Minulla on myös ihan ok olo ollut, rankakipu on vaihteeksi häipynyt! Luultavasti oli vain fasettilukkoa tms, kun nyt on ihan ok, jos en nostele mitään. Verikokeet ei oo ihan ok, syövän merkkiaineet on kääntyneet nousuun. Samoilla lääkkeillä kuitenkin mennään kun ei ole enää vaihtoehtoja markkinoilla. Jotain kokeellista aikovat selvittää.
Olen kuitenkin jaksanut hiihtää pieniä lenkkejä, kunhan en yritä joka päivä. Ja olen vuokrannut kangaspuita kunnalta ja kutonut mattoja. Samalla olen kuunnellut äänikirjoja. Kivaa hommaa pakkaspäivinä!
Joka päivä olen iloinen siitä, että yhteiskunta kustansi minulle vielä viime kesänä uudet lonkat. Pystyn kävelemään kivuitta ja hoitamaan talouden. Olisin kipeä masentunut vuodepotilas ilman näitä. On syytä kiitollisuuten.

Välissä voimat on vähänä. Kuolema, elämän loppuminen, kaikesta luopuminen pyörii mielessä. Joinakin päivinä mieli on tosi tyyni ja pystyy näkemään eteenpäin valoisasti, väistämättömään uuteen vaiheeseen hieman uteliaana. Joinakin hetkinä on vaan ikävä lapsia ja varsinkin lastenlasta. Sekin on hassua. Kuinka ikävöin jo valmiiksi pientä 9 kk lasta? En itsekään ymmärrä.

Aurinko paistaa männynrunkoihin punaisena. Tänään olen lähinnä nukkunut sohvalla. Mutta huomenna voi olla virkumpi päivä.

Kaikkea hyvää, ystävät.
Kirjoitellaan
Maggie