Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#71121
kuutamolla
Participant

Hei Ystävät tässä ketjussa!
Kurkkaan päivittäin, että onko kukaan jaksanut päivittää kuulumisiaan ja luen mielenkiinnolla ja suurella kunnioituksella kaikkien tarinat.
Voi, kun te olette niin urheita, nöyriä ja valmiita kohtaamaan elämän rajallisuuden!

Kirjoitan omat tämän hetken kuulumiseni hieman arastellen, vointini kun on tällä hetkellä melko hyvä.
Paksusuolensyöpä( sigmasuoli poistettiin) todettiin n.kaksi vuotta sitten ja operoitiin 2/2019. Imusolmukkeet puhtaat, mutta suoliliepeen rasvassa etäpesäke. Sain sytostaatit päälle, kestin ne huonosti. Ja syöpähoitojen loppuvaiheessa merkkiaineet nousivat. Epätietoisuutta, lisäselvityksiä, järkytystä.
Selvisi, että tod.näk.sytostaattien seurauksena alkanut suoliston ”myllerrystila” ripuleineen yms.aiheutti merkkiaineiden nousun.
Levinneisyyttä ei ole tähän saakka näkynyt ct-kuvissa.
Kesä 2019 oli alakulon aikaa, ikävät ajatukset pyörivät mielessäni, valtava uusiutumisen pelko.
Sain onneksi työterveydestä apua, aloitin mielialalääkkeen ja se kohotti vähitellen mielialaa.
Palasin vielä muutamaksi kuukaudeksi töihin puolen vuoden sair.loman jälkeen.
Eläkkeelle jäin vajaa vuosi sitten.
Syöpäkontrolleissa CEA arvot ovat olleet laskusuunnassa, viimeksi 8/2020 CEA oli 3,1.
Nyt on helmikuun lopulla 2v.kontrolli; ct-kuvat, kolonoskopia, labrat.
Jännittää…ei kipuja, mutta ulostaminen välillä vaikeaa.
11/2020 olin polven keinonivelleikkauksessa, luukuolio oli syynä polvikipuun.
Olen toipunut hyvin siitä operaatiosta, kiitollinen olen.
Vapaaehtoistyötä olen tehnyt asukastuvalla, olen saanut itse paljon lähimmäisten kohtaamisista. Ajatukset eivät pyöri oman navan ympärillä siellä ollessa.
Syöpäyhdistyksellä alkaa taas tauon jälkeen ”taidekerho”, odotan sinne pääsyä innolla.
Migreenin estolääkkeestä kertoi joku teistä. Minäkin olen menossa lääkärin pakeille migreeniasiassa. Minulla on kyllä kohtauslääke, mutta aion ottaa selvää tuosta estolääkkeestä.
Syöpä ei kuitenkaan pyöri jatkuvasti mielessäni, siis juuri nyt!
Mutta kontrollin lähestyessä alakulo saa enemmän valtaa.
Ahdistavat tuntemukset ovat vielä kirkkaana mielessä toissa kesästä, sekin valtava ahdistus ja tunne ettei pääse ylös sängystä. Oli yritettävä monta kertaa mennä aamupesulle ja palattava takaisin peitteen alle.
Jospa ei tarvitsisi enää koskaan palata tuohon alkavaan masennukseen.
Usko Korkeimman voimaan on ollut vahvana koko elämäni ajan, tällä syöpäpolulla on ollut pakko antaa kaikki valta ja voima Taivaan Isälle ja sanottava että” tapahtukoon Sinun tahtosi”, vaikka itse sanoisi mieluummin , että minun tahtoni/toiveeni.
Kiitollinen olen saanut olla monesta asiasta ja että minä olen saanut mahdollisuuden auttaa toisia vapaaehtoistyössä.
Olen siis pian 65v., tasapainoisessa parisuhteessa elelevä kahden pikkutytön mamma…kahden aikuisen pojan äiti.
Tässä tuli kertausta ja sillisalaattia Kuutamolta, jos joku uudempi lukijakin jaksoi nämä rivit lukaista.

Minulle oli erittäin suuri tuki tähän ketjuun kirjoittajilta heti syöpäpolun alkuvaiheessa, aivan korvaamaton, Kiitos!!
Kaikkea parasta Teille jokaiselle🤗!
– kuutamolla