Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#71120
Rae
Participant

Hei ystäväni ja kanssakulkijani
Ymmärrän täysin teidän kokemaanne väsymystä. Itsellä sama juttu, yritän sinnitellä ajatellen auringonpaistetta, joka lävähtää kirkkaille hangille. Se piristää. Samoin luulen, että katson ensimmäistä leskenlehteä uusin silmin.
Auroralle osanotto isän kuoleman johdosta. Vaikka ikää jo olikin, niin silti on kovaa kun läheinen lähtee.
Oma äitini on pitkälle muistisairas, ja hoidan hänen käytännön asioitaan. Diagnoosini kuullessani lähetin pienen pyynnön yläkertaan: jos voisin lähteä täältä äitini jälkeen, hänen ei tarvitsisi menettää toista tytärtään syövälle, muuta en pyydä. Eli Auroran kanssa samoilla ajatuksilla.
Kävin juuri kontrollikuvauksissa ja verikokeissa, sain taas 3kk aikaa eteenpäin. Eli nyt odottelen ensimmäistä leskenlehteä ja pihani kukkaloistoa.
Nythän olen tablettilääkityksellä. Joudun kuukausittain tilaamaan apteekkiin lääkkeet, ja hupsista: eilen ilmoitettiin, että lääkettä ei ole saatavilla, ei edes tukussa. Tähänkö loppui sitten hoito, ajattelin, mutta otin heti yhteyttä sairaalaan. Onneksi eri vahvuutta löytyi, joten annosta säädettiin. Tässä matkan varrelle saa aina sillointällöin jännittää…
Toivon teille kaikille valoisaa lopputalvea. Olette niin sitkeitä sissejä, että teitä ei pienet puhurit kaada. Olitte minulle enemmän kuin tueksi, kun lueskelin alkusairauteni aikaan tätä palstaa. Annoitte voimaa heikoimmalla hetkelläni, toivon voivani antaa sitä eteenpäin.