Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#70879

maggie m
Participant

Ronja, lähetän sinulle ja läheisillesi lämpimiä halauksia. Toivottavasti kivut on saatu kuriin ja olet voinut kokea vielä hyviä hetkiä. Kerroit niin kauniisti siitä, että ei pelota. Se tuo voimaa ja luottamusta tulevaisuuteen. Se rohkaisee meitä muita, jotka tiedämme että nuo hetket kuoleman lähellä ovat edessä, pian tai myöhemmin.

Onpa ihana että jalkakipusi on hellittänyt, Sohvi. Pääset pitkille kävelylenkeille, oi että! Minun lonkat sietää hiihtoa paremmin kuin kävelyä. Täällä on lunta juuri sen verran, että latu on siedettävässä hiihtokunnossa.

Rae, oli hauska lukea että sinäkin olet istuttanut kukkasipuleita samoissa ajatuksissa kuin minä, että ainakin joku ilahtuu kukista Möyrin syksykesällä kukkapenkkejä siltä varalta, että keväällä en jaksa. Tai en ole täällä enää . Sitä paitsi puutarhahommat ovat parasta tekemistä mitä tiedän. Oikein tuntee elämänilon kun kaivaa sormet multaan. Pääsin nauttimaan istuttamisesta viime viikollakin, kun poika kantoi minulle terassilta kaksi suurta saviruukkua sisälle jouluksi. Niissä on muratit kesän jäljiltä ja istutin joulukukkia siihen lisäksi jouluasetelmaksi. Ja ajattelin tyytyväisenä, että saan tuhlata ja laittaa niin monta kukkaa kuin tekee mieli. Koska tänään elän ja pystyn vielä nauttimaan.

Viime aikoina tavoitteenani on ollut mielenrauhan löytäminen. Tärkein asia on selvitä vanhoista kuluttavista muistoista, pettymyksestä, valheista. En voi unohtaa, mutta en saa sitä kuitenkaan murehtimallakaan pois. Menneisyyttä ei voi muuttaa. Tapahtuneet täytyy vain hyväksyä tapahtuneiksi. Se oli osa minun elämääni, mutta sen ei tarvitse hallita tätä hetkeä.

Toisekseen pitää oppia hillitsemään riidanhaluista luonnetta. Haluaisin aina sanoa mielipiteeni. Mutta aikaa ei ole tuhlattavaksi riitelyyn. Usein auttaa kun hoksaa, että jollain asialla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, varsinkaan tässä vaiheessa.

Aina kun syövän suhteen tilanne huononee, täytyy luopua pienestä tulevaisuuden toivon murusesta. Täytyy löytää uusi mielenrauha vähän lähempänä kuolemaa. Minulla on nyt juuri sellainen hetki menossa. Olen halunnut uskoa, että tämä uusin lääkkeeni toimii minulla niin hyvin kuin se joillakin on toiminut, pitänyt syövän vuosia kurissa. Tiedän nyt, että olen huijannut itseäni. Yritän hyväksyä, että minulla se ei mene niin. Vaikka kuolema ei ole pelottava, niin ajatus kuolemasta on kuitenkin haikea.