Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#70010

Rae
Participant

Heissan kaikki, erityisesti Maggie

Sain viestistäsi Maggie paljon ajateltavaa. Huomaan sen, että olet kulkenut pitkän polun, myös hyväksynyt kuolevaisuutesi.
“Näet aina avoinna kuoleman portin”, antaa potkua elämään. Saa tiristettyä jokaisesta päivästä parhaan, ovat kuin helmiä…
Itsellä tuli vuosi siitä, kun puskasta tuli oireet (reilusti vettä vatsassa, hengenahdistus…). Eli elämä kääntyi päivässä päälaelleen.
Googlettelin silloin (en kyllä alkuun suosittele), että askitesnestettä (kuoleman airut) omaavista on 40% kuollut vuoden aikana. Se oli aika karua tietoa, kylmiltään.
Silloin jouduin miettimään, mitä vielä haluan elämältäni. Ainoa asia, minkä toivoisin on se, että voisin täältä lähteä äitini jälkeen (muistisairas, toisen tyttärensä jo menettänyt luultavimmin samaan geenivirheeseen). Hoidan hänen asioitaan.
Päässä on myllertänyt, tosin arvoni ovat edelleen kirkastuneet. Esimerkkinä siivosin ympäriltäni ihmisiä, jotka eivät lähelleni kuulu. Esimerkkinä: “ystävä”, joka kertoessani järkyttyneenä hänelle vatsassani olevista kasvaimista. sanoi: “…no, yhdellä on yhtä, ja toisella toista…”. Sitten rupesi kertomaan eilisestä teatterireissusta, myös ensi viikon teattereista. …Meni kerrasta poikki, en halua tällaista. Eli tässä laulun sanoin: “mistä tunnet sä ystävän…”.
No, elämäni on nyt rauhallista, oikeanlaiset ihmiset lähellä. Tuemme toinen toistamme, nauramme ehkä enemmän kuin koskaan.
Jotenkin elämän arvaamattomuus on tehnyt sen, että haluan luoda jonkin langan tulevaan. Jotain, mikä pitää elämässä kiinni. Näinkin pieni asia, kuin valtavan kukkasipulimäärän istuttaminen pihaan, tuo iloa. Jos en itse ole näkemässä, niin naapureille on pieni ilotulitus tiedossa…
Käytännön asioista hoitelin pikku viilaukset testamenttiin, listan ihmisistä, keille pitää ilmoittaa poismenostani, pankki, vakuutus, autoasiat… Kaivoin myös vanhat kirjeeni esiin, lueskelen pikkuhiljaa ja revin. Hauskoja muistoja nuoruusvuosilta.
Jaksamista ja kaunista loppusyksyä. Nautitaan, vaikka kaamos iskee…