Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#69994
ronja
Participant

Tuo Maggien kirjoitus kilvoitti pakostskin kirjoittamaan. Siinä se on kaikki mitä mullakin on menossa. Kaikki asiat kirjoitettu hienosti auki. Enemmän kuin kirjan arvoinen. Olis ihanaa kokoontu syömään koko porukka ja saamaan vertaistukea. Tää ryhmä on ainutlaatuinen.

Vaikka tilanteeni on tosi huono olen ollut rahallinen. Kun se aivan lopullinen tieto tuli et enää vain palliatiivista hoitoa Sinne lääkäriin otin hyvän saattajan mukaan. Saattaja itki ja oli rankkaa. Minäkin luulin et ahdistun ja ties vaikka ,mitä mut huomasin olevani helpottuut, niiiiiiin helpottunut. Otin samantien kaikki avut vastaan mitä tarvitsen ja nyt jälkeenpäin kummstellut miks ihmeessä en oo aiemmin sitä tehnyt Nyt tytär on enemmäm luonani, pitämäs kädestä kiinni ja itketäänkin yhdessä. Tää oli mun jääräpäisyyttä. En oo päästänyt lähelle muka suojatakseni häntä. Mettään meni… Kotihoito käy usein samoin kotisairaala, ruoka tuodaan, puurot keeitetään, siivotaa, turvaranneke on. Mitätön leimaa ei otsalle oo tullutkaan.

Sen huomasin myös et en tunne itteeni aikka niin oon luullut. Sekin meni pieleen

Miesystävääni olen yrittänyt häätää pois tyyliin, lähtee hän muutenkin. Oon ollut sikamainen marttyyri. Hän pyysi et saisi ite päättää asista. Oon ollut elämäni aikana pettynyt monta kertaa ja nyt hänestä riippumattomista syistä hän on joutunut sylkykupiksi. Voi luoja kun hävettää .Pyysin tyttäreltäni illalla anteeksi kiukuttelin hänllekin rankasti tositosi rankoista asioista, nyt kun hän eniten apua tarvii ja on hädässä. Pyysin tyttäreltä anteeksi. Kotihoito teki työt kodin kans…itkettiin yhdessä sitten ja nyt kaikki hyvin. Paljon sanotettiin ja nyt sen kokemuksen jälkeen on helpompaa. Nuo ihanat ammatti ihmiset ovat olleet koko ajan tilanteen tasalla ja nyt asta uskonsen ja hämmästelen. Minä en vaan luottanut… sanovat et oisko nyt jouluun ensin katsottava…mikäpäs siinä sitte. Katellaan.En pelkää kuolemaa