Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Hei , pitkästä,pitkäst aikaa kaikille vanhoille ja uusille.

Päivitystä. Paljon on tapahtunut. Kaikki sytostaatit ja hoidot on multa lopetettu kesällä. Nyt oon pelkästään palliatiivisella. Kotihoito käuy 2-3x päivässä, turvarnneke on, suihkutuoli, lääkkeen jako. Ruoka tulee x1. Lisäksi kaverit tehneet hoitopiirin mun ympärille. Olen 2x ollut viikon sairaalassakin välillä huonossa hapessa, kovassa kuumeessa Syöpäkasvaimia tullut joka paikkaan. Viimeisein etäpesäke säären luuhun ja keuhkoissa on useita maksassa n. 20 cm rypäs + yksittäisiä isoja. Kauanko maksa kestää ennen kuin poksahtaa ? Markkerit ja afos menee monissa sadoissa.

Vatsakipu on alituinen vieras. Kipulääkkeillä himmenee siedettäväksi. Mitään en jaksa, en enää imuroida, tai laittaa ruokaa, tai vaihtaa lakanoita. Iso kortisoni sekottaa päätä.

OOn ollut vihainen, ärsyttänyt ja häätänyt porukkaa pois luotani. Haukkunut miesystävääni tullen mennen syyttä suotta ( säälin häntä), mielialat vaihtelee. Pyytelen anteeksi. Kaikki ei ymmärrä. On kokeilut mielialalääkkeitä, joista ei apua. Mahassa kipu 7 vaan on, painaa palleaan. Sekin vielä. Saan olla kotona ja toivottavasti kivuttomana. Se on toiveeni. Elinajasta puhuttaessa puhuttiin nyt joulusta… jää nähtäväksi. Jokatapauksessa tässä olen ja EN PELKÄÄ ENÄÄ KUOLEMAA. Nyt oon kaikki tehnyt ja olen rauhallinen ja erittäin tyytyväinen. Syöpä voitti tän . Annoin silti kaikki vastukset ja uhheasti oon kaikki jaksanyt viedä läpi 3 vuotta.

Kaikkea hyvää teille, oikeesti päivää kerrallaan on pakko elää ja sopeutua. Raskas on polku. Sitä ei voi välttää, ronja