Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#69988
Rae
Participant

Heissan kanssakulkijat.
Maggielle erityiskiitos, kirjoituksestasi löysin itseni monesta kohdin. Erityisesti se, että kerroit olevasi toisinaan onnellisempi kuin vuosiin. Saman minäkin olen kokenut, tunnen olevani kiinni elämässä enemmän kuin koskaan.
Muistan viime kesäkuun loppupuolen; ensi kerran uskalsin mennä järveen vesijuoksemaan. Sytot ohi, haava umpeutunut. Voi, miten kaikki oli kaunista, vesi ihanaa, koivut tuoreen vihreitä. Ihmettelin vaan, että voiko olla tottakaan….Synkkäkään päivä ei minua haittaa.
Ajattelin vaan, että näinkö ihmistä pitää puristaa pihdeillä, että antaa arvon elämälle.
Itse kyllä elin jo parikymmentä vuotta sitten syövän läpi, eli rintasyöpä kaikkine herkkuineen. Silloin kävin läpi kuolemanpelon, sytoissa ollessani suunnittelin hautajaiseni. Samoin rinnan menetys sai pähkäilemään omaa naiseuttani. Muistan, kun tulin ensimmäisestä kontrollistani puhtain paperein; melkein putosin syöpiksen pihalle polvilleni.
Nyt, kun jouduin käymään toisen kerran asian läpi, olen jollain tasolla hyväksynyt asian. Näin se vaan on… Ehkä ajatus jatkoajalla elämisestä antoi rauhaa. Samoin tieto siitä, että itse vihulainen on geeneissäni. Itse en olisi tuollaista perintöä halunnut, mutta se rauhoittaa, että en olisi voinut tehdä mitään asialle.
Tällä toisella kertaa lähti sisuskaluja enemmänkin (ajattelin positiivisesti: paino laskee ;)). Leikkaus meni kyllä hyvin, vatsassa 30 cm vekki vaan. Peitepuikolla voisin meikata piiloon rantsussa… ;)). Niin, selviytymiskeinoni on ollut rankka hevosenleikki, yllätyksekseni.
Lisää tarinaa tulee myöhemmin, jakselkaahan ja polttakaa kynttilöitä ja sesonkivaloja. Reilu 1,5 kk, niin päivät alkavat taas pidentyä.