Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#69951
Rae
Participant

Hei Sohvi
Kaipa voinen uutena kirjoitella tänne, vaikka huhuiletkin ”vanhoja”. Olen lukenut koko ketjun läpi, myötäeläen kaikkien teidän kanssanne sairauden eri vaiheissa. Itse tämän otsikko on ajatuksia herättävä. Pelkäänkö kuolemaa, en ainakaan tiedosta. Kaikkea sitä ennen tapahtuvaa pelkään, kipuja yms.
Itsellä geneettinen syöpä; ensin rintasyöpä ja nyt sitten munasarjasyöväksi laskettu, vatsakalvolta lähtenyt. Leikelty on ristiin ja rastiin, täysi paletti hoitoja kahdesti, nyt melko uudella estolääkityksellä. Täällä olen silti vielä.
Niin, tällainen tilanne kyllä opettaa kiittämään jokaisesta päivästä. En halua surra eilistä, enkä pelätä huomista. Kukaan kun ei päiviänsä tiedä.
Näin se on Sohvi, sitä ei vaan pysty suremaan koko pakettia. Sinua huolettaa liikkuminen, minua vatsan ympärys. Meinaan reippaasti kun kertyi askitesta vatsaan ensioireena. Olin kuin viimeisilläni, ennenkuin rupesin ”suihkulähteeksi”. Tuli kyllä vauhdilla nesteet pihalle. En tiedä, voisiko räjähtää, jos ei tyhjennetä.
Sinulle toivon hyviä päiviä, liikkumisen iloakin. Uskon, että pärjäät kyllä, asenteesi on hyvä. Turha pelko syö energiaa.
Niin, niistä pienistä iloista: sytojen jälkeen tukkani on alkanut kasvaa. Nyt on mukava siili, ja yllärinä harmaaraidallinen. Jahka vielä pari senttiä kasvaa, niin kampaajan kanssa katsotaan ”Tinttitukka”. Tänään pesin ensi kerran hopeashampoolla, värit saa jäädä.
Rauhallista syksyn jatkoa itsekullekin. Pidetään itsestämme huolta.