Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Moikka,
mihin olette kadonneet, toivottavasti syksyn pudonneet lehdet ei ole vieneet teitä mukanaan. Mietin teitä usein, onko teillä kipuja, oletteko vielä joukossamme.
Minä olen pientä takapakkia saanut, ei tehonnut lääke ja nyt alkaa taas sytot. No ei tiputettava, suunkautta nautittava. Tunnen silti haikeutta, näin nopsaan kaikki tapahtuu. Metareita tullut 3 kk:ssa aika paljon lisää, onnekseni kyllä vain luissa ja sisuskalut on puhtaat. Jos et tunne minua, ulkonäöstäni et huomaisi että olen syöpäkroonikko. Mutta voi veikkonen, ei sanat riitä mitä sanoa, pari vuotta sitten elämän kunnossa ja nyt alkaa lääkearsenaali olla kun vanhuksella. Jos +40 vuotiaana alkoi pienet rempat, niin kyllä tää +50 on jo aika ravistavaa. Hassuista asioista iloitsee, kuten siitä että sain vinguttua jalalle MRI:n, oon varma että onkologini pitää mua pöpinä kun ainoa mistä aina murehdin on liikkuminen. No mistä muusta murehtisin, en voi murehtia paljon elämää on jäljellä, ei sitä tiedä kukaan.