Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Läheiselläni on syöpä Puolison parantumaton syöpä Vastaa viestiketjuun: Puolison parantumaton syöpä

Vastaa viestiketjuun: Puolison parantumaton syöpä

Etusivu Keskustelufoorumi Läheiselläni on syöpä Puolison parantumaton syöpä Vastaa viestiketjuun: Puolison parantumaton syöpä

#69713
Lea
Participant

Hei,
En tiedä pitäisikö minun enää kommentoida ja ylipäätään käydä lukemassa näitä sivustoja, mutta jostain syystä en pysty lopettamaan. Mutta Puolisona nimimerkki herätti tarpeen kirjoittaa. Olen pahoillani, että olette joutuneet tuohon tilanteeseen. Siinä on monta kriisiä samalla hetkellä. Elämä mullistuu ja suunnitelmat muuttuvat. Mutta tärkeintä on, että pystytte puhumaan keskenänne ja olemaan toisillenne rehellisiä sekä tilanteesta että sen herättämistä tunteista. Jos vain on mahdollista, suosittelen kriisityöntekijän tai psykiatrisen hoitajan tapaamista sekä yksin että yhdessä.
Itse olen joutunut tilanteeseen, jossa rakkaani menehtyi reilun kahden vuoden sairastamisen jälkeen. Ja meilläkin oli alusta asti selvää, että viivytystaistelu kyseessä. SIlti jokainen ”takapakki” tai oikeammin taudin etenemisen vaiheet ja niihin liittyvät voinnin asteittainen huononeminen.
Tärkeintä on, että jatkatte elämäänne niillä ehdoilla, jotka sairaus ja sen hoito asettavat, mutta yritätte elää jokaisen päivän. Ja sinäkin puolisona pidät huolen omasta jaksamisestasi. Jos olet töissä, mieti, minkä verran voisit keventää työtahtia. Ja jos et koe sitä itsellesi vieraana ajatuksena, mieti valmiiksi, oletko valmis jäämään kotiin jossain vaiheessa, jotta voitte olla kotona myös viimeiset ajat. Julmaa sanoa näin, mutta koska itse olen käynyt jo saattohoitovaiheenkin läpi, sanon sen myös tässä. Puolisoni kuolemasta on kohta kaksi vuotta, eikä suru ole helpottanut. Mutta olen tyytyväinen, että loppuvaiheessa olin kotona vuorotteluvapaalla. Puolisoni ei juurikaan ollut sairaalahoidossa sen jälkeen, kun oli toipunut leikkauksesta. Hän sai myös avanteen ja sen kanssa totuteltiin elämään.
Parantumaton syöpä valitettavasti voi karkoittaa ystävä/tuttavapiiriä. Ihmisten on vaikea kohdata tilannetta. Ehkä siksi minäkin näitä palstoja vielä luen, kun ystäväni- joita luulin omaavani- ovat etääntyneet sairauden aikana ja kuoleman jälkeen.

Mutta toivon sinulle ja puolisollesi voimia. Ottakaa apua vastaan jos teille tarjotaan tai pyytäkää keskusteluapua, jos sitä ei automaattisesti tarjota.