Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Heipä vaan Ystävät!
Kiitos kun kannustitte löpinöitäni kirjoittamaan!

Tuntuu, että te tänne kirjoittelijat olette niin empaattisia ja epäitsekkäitä. Ette kylve itsesäälissä vaan tyydytte kurjaankin tilanteeseen ja ennusteeseen niin rauhallisesti ja luottavaisesti.
Jospa se on todella niin, että kuin on päiväs niin on voimas aina!!

Itse olen elänyt vknlopun kiitollisissa tunnelmissa
Jännitin niin kovasti CEA- koetta, puoli vuotta edellisestä siis.
Tuntui kipuja siellä sun täällä ja tuo polvikipu, vaikka se on kuvannettu luuinfarktiksi, silti pelkäsin sen olevan etäpesäke luustossa.
Väsymystäkin tunsin, varmaankin johtui/johtuu kolmio kipulääkkeistä.
Tultiin mökille labrakokeen jälkeen. Joskus sair.hoitaja on soittanut tuloksesta jo samana päivänä. Kävelin vaan täällä tontilla tosi ahdistuneella mielellä ja päätin soittaa lopulta itse sairaalaan.
Lopulta sain kiinni syöpäpolin sair.hoitajan joka suostui kurkistamaan merkkiaineen ja hemoglobiinin arvot.
Ja vknloppu oli pelastettu! CEA 3.1 ja hb 136.
Minulla on nuo merkkiaineet laskeneet vähitellen alaspäin.
Kertauksena ennen sigmasuolen kasvaimen poistoa cea 7,8, laski ennen sytoja 2.8.
Nousi sytoista 6,4…olin osastolla suolisto aivan sekaisin silloin.
Uudet tähystykset, ct-kuvat ja sytostaattien lopetuksen jälkeen cea 4,6.
Jäin kirurgian puolen seurantaan ja nyt on sitten cea markkerit laskeneet vähitellen: 3,6, 3,4 3, 2 ja nyt 3,1.
Olen nyt rauhallisella mielellä, että ei tuolla suolistossa tai jossain muualla ole pahempaa uusiutumista.
Seur.kontrolli helmikuussa 2021, ct, kolonoskopia ja labrat ja lääkäri.
Ellei ilmene uutta!
Nyt aion kiirehtiä polven tekonivelleikkausta.

Kirpputoripaikan varasin ensi viikoksi.
Hyvä välillä tyhjentää vaate yms.varastoja, ei tiedä tässä elämässä koska itse ei enää tokene kaappejaan siistimään.
Ei tämän taudin kanssa kuitenkaan osaa elämää huoletta eteenpäin suunnitella, vaikka remissiovaihe olisikin menossa.
Sipulikukkia kuitenkin mökille aion istuttaa, onpahan niistä jollekkin iloa.
Kiitollinen ja nöyrä olen. Kai minulla on vielä täällä maan päällä jotain tehtävää, kun saan tallustelua jatkaa.
Kunpa osaisin oman minän jättää taka-alalle ja olla lähimmäinen toisille.

Nyt vähän puutarhapuuhia mökillä kivun rajoissa.
Teille kaikille toivoa ja voimia alkavaan viikkoon. Oma suojelusenkeli jokaista vartioimaan.
Lämmöllä kuutamolla