Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Oi Aurora, etkö jättäisi vähän valoa? (se on biisistä). Kyllä jätit, voi miten kaunis runo, herkistytti. Minua pistää vihaksi sinun puolesta tuo suunhoito. Xgeva voi aiheuttaa luukuoloa tms ja minulle painotettiin kuinka tärkeää on tällä hoidolla seurata hampaita. En voi ymmärtää, ettet pääse hammastarkastukseen, tosiaan kun itsellä se tuntui olevan kuin taikasana, kun hoito alkoi.

Nopsaan aika kulkee, en vieläkään ymmärrä, että viime vuonna olin tähän aikaan onnellinen syövästä toipuja ja parin kuukauden päästä kuulin, että loppuelämän jatkuu erilaiset lääkehoidot. Nyt menee xgevan lisänä tuo Zoladax ja tamofenin tilalle tuli Letrozal ja eka jakso Ibrancea on takana. Ensi viikolla kuulen, miten se on purrut. Vaikka olen sielultani sellainen, että pohdin, että menneisyyttä ei voi muuttaa, tulevaisuutta ei kannata murehtia, pitää elää tässä hetkessä, niin kyllä olen ajoittain alakuloinen, vaikka kaikki on minulla hyvin. Ehkä alakuloisuutta joskus aiheuttaa, kun kuulumaani ryhmän myötä, olen kohdannut niin paljon nuoria joilla pieniä lapsia ja joilla ei toivoa, tuntuu niin epäreilulta ja mietin mikä silläkin tarkoitus. Minä olen kuitenkin paljon saanut elämältä ja vaikka pesäkkeitä ilmaantuu pikkuhiljaa, niin toistaiseksi lääkkeitä vielä löytyy jarruttamaan.

Kuutamolla, mukava että kirjoitat, itsekin tätä ketjua kuikuilen, en oikeastaan muita, vaikka joihinkin on tullut kirjoitettua.
Ronjalle toivon kivutonta syksyä, niinkuin teille muillekin.