Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#69548
Aurora Borealis
Participant

Päivitystä. Vaiko valitusta. Ei vainenkaan.
Tänään kävin syöpiksen lääkärin vastaanotolla kuulemassa kahden viikon takaisista vastetutkimuksissa. Merkkiaineet edelleen nousussa, ja lapaluun takana pehmytkudoksessa uusi etäpesäke. Perjantaina aloitetaan paklitakseli, viikon välein kolmen viikon ajan, sitten viikon tauko. Kolme rundia tätä rataa, sitten taas vasteet.
Hevoskuuri kortisonia ennen hoitoja ei tunnu kivalta, kokemuksesta tiedän, että kroppa menee sekaisin. Ja naama loistaa. Luuston tilanne ennallaan, samoin sisäelimet vielä puhtaat. Kapesitabiini ei riittänyt taudin hillitsemiseen. Mutta näinhän tämä menee, uusi lääke toisensa perään, kunnes kaikki on kokeiltu. Ei muuta kuin eteenpäin, sano mummu lumessa.

Tämä sopii mulle paremmin kuin nenä päähän.

Pakastinta olen täyttänyt. Jauhemaksapihvejä, haukimurekepihvejä, lammaskaalta. Harmi, kun pakastin on sitä puolikasta kokoa, ei sinne enempäänsä mahdu. Onneksi jälkikasvun perheisiin kelpaa tekemäni ruoat, jollakinhan sitä pitää päivänsä täyttää. Vaikka sitten tekemällä ruokaa😁

Nyt tässä odotellen perjantaita kohti, vähän mietityttää syton sivuvaikutukset. Onneksi on talvi taas tulossa, voi kulkea pipa päässä, jos/kun taas hiukset lähtee. Ehtihän nuo kasvaakin tässä sen verran, että viitsi kulkea paljain päin. Mutta eipähän kulu shampoota eikä hoitoainetta. Eikä tarvi maksaa kampaajalle, jääpi nekin rahat lääkkeisiin. Hah hah, taas sitä mun mustaa huumoria.

Kuutamolla. Älä todellakaan arkaile kirjoittaa. Ei ole oikeaa eikä väärää tilannetta. Jaamme kaikki kokemukset, ja kaikkien mietteet ja tuntemukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Keinonivelleikkauksesta on taatusti apua, mulla molemmat lonkat leikattu, toinen jo halajaa uusintaleikkaukseen, ja lenkkeilyt on toistaiseksi tehty. Leikkaus vain edellyttää hoitojen keskeyttämistä, ja nyt ei ole sille kuulema paras mahdollinen aika. Särkylääkkeillä, suomalaisella sisulla, mustalla huumorilla ja oikealla asenteella mennään eteenpäin.

Kiakin meitä enkelin siivin koskettaa. Hän on valovoimaisuudessaan usein mielessäni, kun tämän ketjun aukaisen. Elikä joka päivä.
Valoa ja aurinkoa teidän jokaisen päiviin.
-Aurora