Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#69521
kuutamolla
Participant

Hei kaikki tähän viestiketjuun tuntojaan jakavat!

En ole kirjoitellut pitkään aikaan, lukemassa käyn päivittäin ja olen ajatuksissa teidän iloihin ja suruihin osallistunut.
Olipa tosi koskettava tuo Niina Hakalahden runo ”Rinki”.
Itse olen seurannassa syövän suhteen.
Lähestyvä kontrolli verikoe mietityttää kovasti( CEA arvo, suolistosyöpäläinen olen). 21.8 on labra-aika.
Vointi on muuten ok, mutta oikea polveni on kipuillut loppusyksystä saakka.
Natiivi röntgen kuvissa näkyi lievää nivelrikkoa, kortisonipiikeistä ei apua.
Onneksi pääsin magneettikuviin ja polven nivelpinnan alapuolelta löytyi AVN -pesäke.
Ortopedi vakuutteli ettei liity syöpään.
Siellä on siis ollut/on verenkiertohäiriö, luuunfarkti/kuolio. Luun rakenne romahtanut, rusto ohentunut ja myös nivelrikkoa.
Odotan nyt keinonivel leikkausta.
Ilman särkylääkkeitä ei pärjää, liikun minkä kärsin.
Ei pidä valittaa, teillä monella on niin ikäviä vaivoja ja isoja murheita.
Liekkö kenelläkään teistä moista luuinfarktia tavattu, yksi syy saattaa olla sytostaatit?

Mutta jos syöpämarkkerit nousussa, ei tämä nivelruljanssi ole päällimmäisenä.
Kävimme kyllä reissussa Pyhätunturilla, suollakin pystyin hetken tarpomaan ja lakkoja tuli paljon.
Mielialalääke minulla edelleen käytössä, vuoden olen käyttänyt.
Apua olen siitä saanut, tasaisempi ja iloisempi olo, useimmiten.
Harmi, jos syöpäläisten kokoontumisia ei pystytä uuden mahdollisen korona aallon vuoksi jatkamaan.
Itselle ne olisivat tosi tärkeitä.
Nautin elokuusta, ihana ihailla tähtitaivasta…siellä se Kiankin tähti meille loistaa😊.
Nukuttaa hyvin, kun illat jo pimeitä.
Rohkenin kirjoittaa, vaikka oma tilanteeni ei toivon mukaan ole vielä toivoton.
Tännehän saa purkaa aatoksiaan olipa sairaus missä vaiheessa tahansa.
Takaraivossa syöpä pysyy meissä ikuisesti, vaikka remissio vaiheita on monella.
Se on meitä kerran koskettanut…
Enkelin siipien sipaisuja Teille kaikille Ystävät!
-lämmöllä kuutamolla🤗