Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Moi!

Eipä kuulu erikoisia, samaa vanhaa. Hoidoissa käyn parin viikon välein osastolla. En oikein tiedä, tuottavatko tulosta, kun olo on tullut huonommaksi ja ihan konkreettisesti pystyy tuntemaan erinäisiä möykkyjä eikä kipulääkkeet enää tunnu toimivan kuin aiemmin (voi tietty olla, että niihin on vain tottunut). Vaikeata uskoa, että kuvittelisin ihan omiani, mutta tiedä häntä. Kurja vain mennä lakkiaisiinkin, jos pari päivää ennen on kuullut huonoista tuloksista. Tietokonetomografian aikaa eivät suostu aikaistamaan pilkkuakaan. Mutta pitää toki vielä toivoa parasta ja yritän vielä aikaistaa lääkärin aikaa.

Hyviä lonkka- ja hoitouutisia Maggie! Tuli Maggien viestistä mieleen, että vaikka en hoitojen ja hoidoista toipumisen takia ole paljon päässyt mökille tai juuri minnekään muuallekaan, niin voisihan tämä huonomminkin olla: mökki on kuitenkin lähellä eli jos vain kunto sallii, niin sinne voi lähteä lähes koska tahansa! Kiitos Maggie, kun muistutit tästä, koska jättimurhe olisi, jos en pääsisi lainkaan mökille – minä en nimittäin varmaan kovin hyvin pystyisi edes istumaan maksani ja suoleni kanssa esim. 200 km.

Sohvi, totta kyllä, että levinneestä rintasyövästä puhutaan aivan liian vähän. On kiva markkinoida kaikenlaisia vaaleanpunaisia syöpäkampanjoita ”käydään hoidoissa ja parannutaan” -meiningillä, niin sittenhän siitä jääkin helposti käsitys, että jaha, helppoa touhua eikä kovinkaan murheellista. Voin myöntää, että itse välillä mietin, miten elämä olisi erilaista, jos olisikin saanut (ei-levinneen) rintasyövän tai oma syöpä ei olisi ollut jo diagnoosivaiheessa levinnyt, mutta eipä kannata kauheasti mietiskellä.

Hyvää elokuuta, toivottavasti tulee vielä sopivan lämpimiä kesäpäiviä! Ei silti liian kuumia.