Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Pitkästä aikaa! Täällä vielä roikutaan, vaikka kaikenlaista on ollut.

Viimeisen kirjoituskerran aikoihin olin saanut ekan kerran toista hoitolinjaa eli irinotekaania ja kapea. No, siitä aiheutuikin jätti-CRP ja kova kuume ja ennen kaikkea kallis lomamatka eli 3 viikon osastoreissu. Sinä aikana sitten jotenkin saatiin parannettua epämääräinen infektio. Kortisonin käyttö alkoi osastolla. Nyt yritetään pudotella määrää. Osastoaikana selvisi ylimääräisestä kuvantamisesta mm. se, että minulla kertyi nestettä elimistöön, kun kaikenlaiset tipat olivat niin runsaita. Paino heittelikin reippaasti osastolla. Ja sitä vikaa lienee edelleenkin eli ei ole syytä juoda miten vaan.

No, hoitosuunnitelmia täytyi tietysti muuttaa ja siirtää. Parantelin vähän itseäni mm. mökillä, mikä olikin hyvä, sillä olin fyysisestikin ihan romuna, niin heikot lihakset pitkän makoilun jälkeen. Mökillä oli pakko vähän liikkua. Ja ennen kaikkea pääsi saunaan ja uimaan ja tuli mietiettyä muutakin kuin syöpää. Lämmitin saunaakin melkein kuin vanha tekijä. :)

Sitten vähän uudenlaista hoitoa eli Avastinia, irinotekaania ja kapejen tilalle fluorourasiilia parin vuorokauden ajan sairaalassa. Se tapahtui viikko sitten. Siinä valutettiin taas tosi paljon nesteitä, joten turvotusta ja mahakipua seurasi tosi paljon. Hoidon aikana olin myös armoton kuukasvo, koska iv-kortisoni on tujua ja sitä annettiin joka päivä. Niin, kuumettakin tuli vähän hoidon jälkeen, mutta pysyi kurissa.

Nyt alan olla tässä nykypäivässä ja jonkinlaisessa kunnossa taas, mutta pitää huomenna keskustella lääkärin kanssa puhelimessa, menenkö toiseen hoitoon jo ensi viikolla vai miten tehdään. Tosin vielä toiset labrat loppuviikosta.

Ronja, kiitos kokemuksien kertomisesta, koska minullekin on jo tuo Lonsurf mainittu. Tämä irinotekaani ym. -hoito tuntuu aika rankalta, joten ei voi tietää, joutuuko nopeastikin siirtymään siitä pois. Pitäisi kuitenkin olla jotain parempaa aikaakin, ja tässä ravataan jatkuvasti osastolla (ellei sitten ota hoitoa kotiin laskimoportin kanssa, mutta tahti on silti tiivis) ja sen jälkeen taas toipuminen ja jälleen hoitoon. Parin päivän osastoajat ei ole mulle niinkään ongelma, mutta se kyllä vähän on, jos kaiken aikaa olen sairas, hoidossa, toipumassa.

Sohvi, edunvalvonta-asia rassaa täälläkin, pitäisi se nyt kyllä hoitaa.

Parempia vointeja ja hyviä kesäpäiviä kaikille!

P.S. Viimeksi murehdin Oxynormia ja Oxycontinia… Ihan tuttuja tovereita ovat jo ja hyvin voi ja pitää syödä niitä, kun tarvetta on! :)