Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Olipa Ronja ihana kuulla sinusta, olet usein mielessäni, kun avaan sivuston.
Ymmärrän hyvin tuntemuksesi ja mietteesi, perässä tullaan vaikka vielä myöhemmässä junassa. Silti minulla on ihan samanlaisia ajatuksia. Enään ei pysty suunnittelemaan mitään, kun tuntuu, että kaikki on kuitenkin turhaa. Se masentaa. Tauti kulkee koko ajan matkassa, eikä sitä voi unohtaa.

Viimeisissä vasteissa tilanne oli pysynyt ennallaan, luustokarttaa ei tehtykään, se tehdään elokuussa. Nyt on menossa kuudes hoitojakso kapesitabiinillä. Olen kuitenkin kestänyt sitä hyvin. Syöpämarkkerit olivat nousseet, ja hetken lääkäri mietti, otetaanko rinnalle toinenkin lääke. Päätyi kuitenkin jatkamaan tätä hoitoa elokuulle asti, sitten katsotaan, mikä on tilanne ja onko markkerit edelleen nousussa. Xgevan jälkeen minulla on kovia kipuja olkapäässä ja lapaluussa, mutta onneksi kestävät vain pari päivää. Pulmallista on, kun Xgevan aikana pitäisi käydä vuosittain hammaslääkärissä. Olen kyllä tähänkin asti käynyt yksityisellä, mutta hän ei ole nyt halukas ottamaan minua syöpähoitojen takia vastaan, ja julkisella puolella on kaikki kiireettömät ajat peruttu. Pitänee konsultoida syöpistä. Sinnekin oli minun lääkärin vastaanotto muutettu koronan takia puhelinajaksi.

Olen minäkin nyt tavannut lapsia ja lastenlapsia. Ajattelen ihan samoin kuin Ronja, että mieluummin näen pikkuisia kuin elän täysin erakkona. Niin vähissä nämä elämän ilot on muutenkin. Vauvat vaitenkin kasvavat ja kehittyvät niin joutuin, en halua menettää sitä aikaa tyystin. Muutoin olen ollut varovainen, joten on hyvin epätodennäköistä, että itse veisin sinne koronan.

Pärekorillinen ilonaiheita on hieno vertaus, yritetään täyttää sitä niillä pikku hippusilla.
Voimia sinulle Ronja, kuin myös muillekin. Lämpimiä ajatuksia ja halihalit❤
T. Aurora