Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Hei Sohvi ja kaikki muutkin täällä olijat. Kiva, kun Sohvi on nyt kivuton.

Sohvi, ei voi oikeastaan sanoa, etten tykkäisi facesta,kun en ole koskaan kokeillut. Eli en ole missään sosiaalisessa mediassa. Voisi kyllä miettiä tuota mainitsemaasi, olet varmaan jossain viestissäsi maininnut sen nimen. Eiköhän tuota osaisi, kun tännekin osaa tulla😁 Ei kait sitä vielä niin ikäloppu ole.

Itsellä olkapää oikuttelee, viime yönä heräsin neljältä, enkä enään pystynyt nukkumaan.
Niinpä lähdin aamuiselle autoajelulle. En usko, että olkapään kipu johtuu metareista. Luulisin, että kyseessä on olkapään muu vamma, vaikuttaa hermotyyppiseltä kivulta. Kun pääsisi olkapään magneettiin, niin voisi olla viisaampi. Mutta sehän on ihan utopistinen ajatus. Xgevan takia pitäisi käydä vuosittain hammaslääkärissä. Olen kyllä käynyt tähänkin asti yksityisesti, mutta kuvittelin, että nyt voisi päästä siirtymään julkiselle puolelle, olisi niin paljon edullisempaa. Vaan mitäs sitä tyhjää, kaikki kiireettömät ajat on koronan takia peruttu.

Eilen kävin verikokeissa, kahdeksan putkiloa norottivat verta plus sydänfilmi. Maanantaina on lääkäri terveyskeskuksessa, pitää siellä ottaa puheeksi tuo olkapää. Tiistaina on sitten syöpäpolin lääkäri, mutta siellä eivät kyllä ota kantaa mihinkään muuhun kuin itse syöpään. Ei kovin asiakaslähtöistä ole tämä meidän terveydenhuolto. Melkoista pyöritystä ja vekslaamista on tässä ollut.

Oletteko Maggie ja Ronja uskaltanut tavata pikkuista? Itse olen arastellut, kun perheessä on myös leikki-ikäinen ja töissä käyvä isä, äitihän on äikkälomalla
Aurinkoutu, sama täällä, kohta vuosi ns. erakkoelämää, eipä korona kauheasti ole arkea muuttanut. Mutta kyllä sen kaikesta huomaakin. Siis ei tartte kuin katsoa peilistä itseään😂 Painokin on noussut tämän vuoden aikana kuusi kiloa, kortisonista se alkoi ja sytoista, kun piti koittaa syödä mitä vain, kunhan jotain meni kurkusta alas. Ja varmaan mukana on ollut tunnesyömistäkin. Itseinho siltä osin vaivaa.

Täällä on nyt tehty päätös, että palvelutalon asukkaita voi tavata ulkona kahden metrin turvavälein ja käyttäen maskia. Kävinkin kuluneella viikolla katsomassa isääni (96 v.)
Hoivan pihalla. Kyllä sydäntä riipoi katsellessa pyörätuolissa istuvaa vanhusta, joka olisi halunnut halata. Tuntuu toisaalta niin kohtuuttomalta, että elämänsä viimeisiä hetkiä elävät vanhukset eristetään läheisistään. Olen sata varma, että hyvällä tahdolla tämän asian olisi voinut hoitaa toisin.

Yritetään etsiä niitä pieniä ilonaiheita ja onnenjyväsiä. Viikonloppuhalit🤗