Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Terveisiä täältä kotisohvalta. Sohvalla minäkin pääasiassa makoilen.

Korona ei ole elämääni juurikaan muuttanut. Ruuat siirryin tilaamaan kaupasta kotiovelle. Toimii hyvin joskin ovat nyt ruuhkautuneet. Pitää ennakoida. Siivouksen olen vielä hoitanut itse. En koronan takia viitsi ottaa siivoojaa. Pidän itseni täysin karanteenissa. Sitä lääkärikin suositteli soittaessaan. Kyllä tuo virus on kohtalokas jos/ kun se tulee. Mulla on se DNR päätös tehty ( ei elvytystä) niin tuskin enää hengityskoneeseenkaan laitetaan. Turhaanhan se olisikin . Kunhan vaan pitävät kivuttomana.

Kipuja ei ole edelleenkään ollut. Olen siitä iloinen. Tämä syöpä ei ole enää päällimmäisenä mielessä. En enää pelkää. Tauti etenee, teen mitä hyvänsä. Ei auta miettiä sitä. Luen paljon ja katson areenasta dokumentteja. Se saa ajatukset muihin asioihin.

Iloa elämääni tuo lapsenlapsi, nyt jo 2kk ikäinen, joka kasvaa vauhdilla. Hän on elämäni valo ja rakkaus. Itkettää kun häntä ajattelenkin . Että on ihanaa kun olen hänet nähnyt ja saanut pitää häntä sylissä ja hoitaa. Ne pienet sormet ja viaton katse silmissä. Aivan lumoava tuo vauva on.
Uusi elämä

Väsymys mulla on lisääntynyt huomattavasti. Saan onneksi hyvin nukuttua. Aamut venähtävät toisinaan puoleen päivään mutta mitä sen on väliä…aamut ovat kuitenkin parhaita. Kiakin kirjoitti taannoin aamun nautinnollisesta kahvihetkestä… Siitä alkaa päivä omine rutiineineen ja olen aina helpottunut aamuisin kun saan herätä uuteen aamuun. Nuo rutiinit pitävät päivän hyvänä. Jaksaa paljon paremmin vaikka kohdallani olen joistain rutiineistakin joutunut luopumaankin kun en jaksa enää.Pitää priorisoida siinäkin ja olla armollinen itselle. Riittää sitä vähemmälläkin.

Toivotan kaikille hyviä hetkiä ja hyvää oloa , Ronja