Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#69071
Valonen
Participant

Moikka kaikki,

En muutamaan päivään ole käynyt täällä ja olipa taas ihanaa lukea viestejänne. Minäkin toivon, että kaikki meistä jaksaisivat aina välillä kirjoitella kuulumisia.

Oli myös hienoa, että joitain positiivisiakin fiiliksiä meille mahtuu aina välillä näihin päiviin.

Mulla on sitten ensi viikolla eka tapaaminen palliatiivisen yksikön lääkärin kanssa. Tilanne, jonka ronja jo kävi läpi. Vähän hirvittää. Yksi asia muiden joukossa on se, että jos taudin etenemistä ei seurata esimerkiksi kuvantamisella, tuntuu että putoan pimentoon, enkä yhtään tiedä paljon mulla on aikaa. Kun tässä on kohta kolme vuotta juossut syöpiksellä ja aina nähnyt Palliatiivinen osasto -kyltit ja tuntenut lievää kauhua niitä katsellessaan, niin nyt sinne siirtyminen on pysäyttävä juttu.

Mutta, let’s see..

En ole minäkään vielä aloittanut mitään valmistautumisia, testamentti, edunvalvonta, hoitotahto, hautapaikka ynnä muuta.. nyt pitäisi alkaa. Mun työkyvyttömyyseläkehakemus hyväksyttiin, mistä olen huippuiloinen! Vaikkei ole paria sataa sairaslomapäivää takana. Poikkeuspäätös vaati sen, että irtisanouduin töistä. Teen sitten myöhemmin osa-aikaisen sopparin ja jatkan vähän auttelemista voimieni mukaan.

Nyt tää koronatilanne harmittaa ihan älyttömästi, sen kaikkien monille ihmisille vakavien seurausten takia, mutta myös ihan itsekkäistä syistä. Olisin halunnut nauttia elämästäni näinä viimeisinä aikoina, joita mulla vielä on niin kauan kuin oon siinä kunnossa. Mutta nyt peruuntuu kaikki, aikuisten lasten kanssa piti mennä Roomaan parin viikon päästä, rakastan Italiaa, mutta tän homman pitkittyessä taitaa mun matkustelut olla matkusteltu.. Eikä lapsia voi kai edes kutsua kylään.

Mutta mutta, päivä kerrallaan ja hyvistä asioista nauttien.

Toivon teille kaikille mahdollisimman paljon niitä hyviä juttuja!

-Valonen