Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Hei vaan taas kaikki!
Koronavirusuutisia mietiskellen aamua aloittelen.
Ja testamentin, hoitotahdon sekä edunvalvontapaperin tekemistä aina vaan oon lykännyt. Pitäis, vaan en saa aiksiseksi.

Välissä ajattelin, että mies hoitaa kaikki ilman papereitakin. Yksi nuorempi ystävä
kuitenkin varoitti, että hänen isänsä muuttui äidin kuoleman jälkeen ja piti itse kaiken mitä äidiltä jäi. Ja vaati lapsia luopumaan jopa lakiosasta. Alaikäisen edunvalvoja oli isän tuttu ja hyväksyi kaiken. Tämä vanhin lapsi sai isän vihat päälleen kun koetti puolustaa nuorempien sisarusten osaa.
Surullisinta oli menettää äidin lisäksi isä, hän sanoi. Vihanpito kesti vuosia.

Tuntuu, että tuollainen kärsimys ja riita minulla on mahdollista estää tekemällä selvät paperit. Vaikka mies vastustaa sitä. Ei halua myöntää, ettei aikaa ole loputtomiin. Ja kokee, että hän tarvii minulta jääviä vähiä rahoja enemmän kuin aikuisuuden kynnyksellä olevat lapsemme. Hoh hoijaa. En haluaisi enkä jaksaisi riidellä. Pitää tehdä paperit kaikessa hiljaisuudessa.

Minä olin toissapäivänä lääkärin vastaanotolla. Minulla tauti näyttää pysyvän edelleen tällä lääkityksellä kurissa, mutta ei vähene. ”Ostetaan aikaa”, sanoi lääkäri. Taas kolme viikkoa hoitoa ja kuukauden päästä kontrolli verikokeet. Tähän pitää tyytyä, mitään hoitotaukoa ei ole luvassa. Minulla tautia pystyy seuraamaan verikokeilla, niin syöpäkontrollit on joka hoitojakson alussa.

Viime viikon hoitotauko meni flunssassa, mutta vaikutan paranevan kotikonstein. Syytä olla tyytyväinen. Valkosokuarvot oli aika kehnot. En ole vielä uskaltanut ladulle, yskin edelleen.

Tyttären raskaus on jo pitkällä, kuutisen viikkoa vielä ja minustakin tulee mummo. Ja kevät lähenee, valo lisääntyy ja linnut laulavat. Monta syytä iloita hetkistä.
Voimia ja valoa teille ystävät,
Maggie