Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68989

Tottahan se oli
Participant

Tervehdystä jälleen, täällähän minä Sohvi olen :) Mukava kuulla Sinustakin. Kyselit saattohoitotyöstäni. Olen edelleen mukana. Sairastin todella pitkän ja kovan yskän, niin pidin taukoa. Nyt taas aloitan pikkuhiljaa. Tunnen edelleen, että tuo toiminta on minua varten.

Tuon saattohoitotyön ja tämän oman syöpäkokemuksen vuoksi olen rauhoittunut elämän ja kuoleman asioissa. En niissä kyllä mikään huippuasiantuntija ole, en missään nimessä, mutta aikaisempaan ajattelumalliini verrattuna olen saanut jonkinlaisen rauhan. Elämä tuntuu ja maistuu myös erilaiselta. Vuositarkastus taas lähestyy. Kyllä aika menee nopeasti. Mielenkiinnolla odotan, millaisin tuloksin sieltä poistun. Omakannan olen jättänyt lukematta, kerran siellä kävin syöpäni alussa ja silloin sinne ei vielä kaikki tieto ollut tullut. Ajattelin, että lääkäri kertokoon. Toisaalta tämä on pään pensaaseen laittamista, kun en lue. Mutta mietin silloin, että olkoonpa siellä mitä tahansa, niin antaa olla.

Täällä on kovia kokeneita ihmisiä. Arvostan yhä enemmän sellaisia, joilla tosiaan on ollut ja on vaikeaa. Kunnioitus on itse asiassa parempi sana. Varsinkin tällaiset vastoinkäymiset kypsyttää henkisesti, minua ainakin. Mietinkin usein, ja ajattelen, että me olemme vain kulkuvälineitä, oman ajan täällä olemme ja sitten vaihdamme toiseen kulkuvälineeseen. Siihen yritän itse uskoa ja uskonkin, helpottaa asioiden ymmärtämistä muutoinkin.

Teistä kaikista tänne kirjoittaneista huokuu aivan erilainen ymmärrys ja asioiden pohdiskelu, kuin esimerkiksi työelämässä jota kohtaan päivittäin. Täällä on todella ihanaa porukkaa. Ja Sohvi, tuntuu hyvältä ja ihanalta, kun minua muistat. Minäkin sinut muistan, niin samoja aikoja tämän sairauden kanssa etenimme.

Palaillaan ystäväiseni täällä, Ronjaa ajattelen että kirjoituksiasi kaipailen minäkin. Tiedän, että kirjoitat jaksamisesi mukaan. Valoselle sylintäydeltä myös terveisiä ja ajatuksissani olet sinäkin. Ja Sohvi, täällä nähdään, älähän häviä sinäkään täältä minnekään muille sivuille yksistään. Facessa ao. ryhmä on varmaan hyvä vertaistuelle ja ajatustenvaihdolle, mutta täällä moni kaipailee sinuakin.