Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68690
maggie m
Participant

Hei vaan kaikki kanssakulkijat, hyvää viikonlopun alkua!
Heräilin juuri horroksesta. Kahden ylivirkun kortisonipäivän jälkeen iski maatakaatava väsymys. Nukuin 14 tuntia. Kroppa on jäykkä paljosta makaamisesta. Mitta eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Aurinkoutu, älähän masennu. Luulen, että CEA arvo osoittaa oikeaa suuntaa ja hoidot tehoaa. Maksan arviointi CT-kuvista on joskus todella vaikeaa. Voi olla että etäpesäkkeet erottuu paremmin terveestä maksasta vain sen takia, että sytot on tehonneet ja pesäkkeet ei saa kunnolla verta. Näin olen kuullut tapahtuvan varsinkin suolistosyövän hoitojen alkuvaiheessa. Voimia sinulle sytostaattihoitoihin!

Minulle psykoterapiasta ja vertaistuesta on ollut apua ja lohtua. Mene ihmeessä käymään vertaistukiryhmässä, jos vain pääset. Meidän ryhmässä nauretaan ja höpötetään sen lisäksi että jaetaan kokemuksia päivittäisestä selviämisestä. Syöpäyhdistyksen sivuilta löytyy myös lista vertaistukihenkilöistä, joihin voi ottaa henkilökohtaista yhteyttä, jos ei halua ryhmään.

Kuolema ja hautajaiset palaa mieleen aina välissä. Kai se on normaalia. Läheisille kuolemasta puhuminen on kuitenkin vaikeaa. Ikäänkuin se kertoisi periksi antamisesta. En haluaisi kuormittaa tai painostaa heitä, vaikka tiedän, että vaikeneminen ei ole viisasta.

Olen kevyesti mietiskellyt, minne haluaisin tulla haudatuksi. Ehkä tuhkan ripottelu metsään olisi eniten minun tapaistani. Ehkä lapset kuitenkin haluaa, että on hauta, jolla voi käydä. Sen päätöksen suon heille. Mies ei varmaan sano asiaan mitään. On onneksi taas sellainen mieli, että eletään joka päivä ja kuollaan vain kerran, kun aika on. Sitten näkee mitä silloin tapahtuu.
Mutta hoitotahto mun pitäis tehdä. Että saa nukuttaa palliatiiviseen uneen, jos oon oikein kipeä. Se asia pitää hoitaa.

Jokohan olen juonut riittävästi kahvia, että jaksan nousta tästä .😆

Valoa kohti, ystävät!
Maggie