Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68669
aurinkoutu
Participant

Hei!

Olen kuvitellut olevani koko ajan realisti, mutta kun CT-kuvista tuli osittain lunta tupaan eli maksan etäpesäkkeiden tilanne oli hieman pahentunutkin, vaikkakin suoliston tilanne taas oli hieman parantunut ja CEA-arvo laskenut roimasti, niin kovin vaikea tästä onkin päästä yli. Tiistaina oli lääkäri, keskiviikkona oli sytostaatit (ei kiinnostanut enää yhtään mennä niihin) ja sen jälkeen olen lähinnä vain nukkunut. Jotenkin vaan lääkäri alkoi parantamisen sijaan kuulostaa siltä, että tässä taitaakin sytostaatit olla ainoa hoitotapa eikä leikkauksiin ole menemistä. Minkä takia sitten itse pääsin takaisin siihen vaiheeseen, että aloin aktiivisesti miettiä kuolemista ja hautajaisia, kuten diagnoosin kuultuani.

Ja ylipäänsä taas sitä, että miksi juuri minä, kun olen vasta 40+, eikä elämä muutenkaan ole ollut turhan helppoa. Välillä on surullista käydä hoidoissakin, kun tunnun jatkuvasti olevan nuorin odotusaulassa, vaikka tietysti samalla olen iloinen, ettei monella muulla nuorehkolla ole näin paskamaista kohtaloa.

Olen käynyt aiemmin muista syistä psykoterapeutilla ja olen miettinyt sen jatkamista. Tällä hetkellä käyn tukihoitajalla sairaalassa, mutta siitä ei ehkä ole kovin paljon hyötyä, vaikka mukava ihminen onkin. Noita terapia-aikoja vaan olisi tällä hetkellä hieman vaikeaa sopia, kun aina voi olla välillä huonoa oloa jne. Lisäksi välillä mietin, että valitettavasti tilannettani ei voi yksikään kuuntelija muuttaa, koska ensisijainen toiveeni on vain se, että joku ottaisi koko syövän pois eikä se ole mahdollista. :-/

Käyttekö te vertaistukiryhmissä? Onko niistä ollut hyötyä vai onko alkanut vain tökkiä lisää jatkuva vatulointi sairauden parissa?

Itsellä tuntuu menevän paljon aikaa, kun seikkailen netissä, somessa, Netflixissä jne. Eräänlaisia pakokeinoja kai nekin. Turhan usein tosin eksyn etsimään tietoa syövästä. Johtunee tosin osin siitä, että sairaalasta sitä on saanut liian vähän.