Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68594
Sohvi
Participant

Minua on kovasti koskettanut tämän nuoren Janitan joutuminen saattohoitoon, onhan hän tyttäreni ikäluokkaa ja mietin miten paljon häneltä jää kokematta. En ole häntä muuten seurannut, nyt vasta kun näitä syöpähoitoja käynyt ja voi vaan kuvitella mitä kaikkea nuorella joka pian tietää kuolevansa, päässä liikkuu.

Ronja sinulle toivon voimia paljon. Omalta kohdalta en tiedä, milloin hoidot muuttuvat vakavimmiksi (sitten kun ne uinuvat herää), mutta pääkoppaani raastaa kovin, vaikka yritän ajatella, että aika perusarkeahan minä pystyn elämään, mutta jaksan tuntea suurta surua tästä liikkumattomuudestani. Ajattelin, että säteet(niitä tuli siis lonkkaan viisi kertaa) toisivat jotain ihmettä(ei ekan mutta vikan kerran jälkeen), mutta aika paljon konkkaan, eikä pitkiä liikuta. Sädetytöt kyllä sanoi, että ne vaikuttaa viikkoja, joten olen toiveikas, että pääsen tässä vaikka soutamaan ja spinnaamaan. Eilen 2+3 km pystyin kävelemään. Onnellinen olen, että nyt vaikuttaa että selviän kahdella pitkäkestoisella oxylla, niistä oxynormeista tuli äärettömän etova olo, mutta ne auttaa kyllä varmaan keskushermostoon kun sitten aina kävelen hetken ”normisti”. Ensi viikolla on taas verikokeiden aika ja lekuri, kuulen milloin on taas TT aika, katsotaanko 3 vai 6 kk päästä. Pitää pommittaa häntä paljon kyssäreillä.

Valonen, tsemppiä asioiden selvittelyyn. En tiedä miten oma työpaikkani suhtautuisi osatyöskentelyyn, tuntuu,että sinusta halutaan kaikki tai sitten olet ulkona, olet joko tai tyyppiä. No, soitin työpaikkalekurilleni ja updeittasin hänet missä mennään, vaikka ensin ajattelin, etten vielä tässä vaiheessa olekaan mitään velvollinen kellekään kertomaan, jos normisti töissä käyn.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille!