Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Moi Ronja ja muut,

Mulla oli pari päivää sitten eka uuden sytostaatin tiputus. Olo on toistaiseksi pysynyt ihan hyvänä, mistä olen tosi iloinen.

Ronja, olen koko sairauden ajan ihan tietoisestikin koettanut ajatella noin, että haluan nauttia elämästä niin paljon ja pitkään kuin voin. Nyt kun alkanut epävarma toisen linjan hoito se on tullut tietysti vähän vaikeammaksi ja vielä tärkeämmäksi, kun tuntuu, että kello käy. Koska kunto on nyt vielä hyvä – mikä saa tuntumaan kummalliselta sen, että tämä hyvin mahdollisesti on mun viimeinen vuosi – olen lähdössä kahdellekin reissulle keväällä. Jos sitten toinen tai molemmat peruuntuisi, koettaisin suhtautua siihen tyyneydellä. Jos mahdollista.

Maggie, toivon todella, että sulle löytyy toimiva lääkitys. Mulla on nuo työkyvyttömyyseläkeasiat vielä vähän hakusessa. Juttelen lähipäivinä esimieheni kanssa ja otan yhteyttä sairaalan sosiaalihoitajaan, onka oletan tietävän kaiken näistä kuvioista. Nyt pohdin täyden työkyvyttömyyseläkkeen mahdollisuutta, jossa käsittääkseni saisi tehdä töitä ja ansaita 40% nykyisistä tuloista päälle, jos työnantajan ja oman kunnon puolesta onnistuu. Vapaata tulisi paljon ja tulot ainakin alkuun putoisi vain vähän. Mutta jossain vaiheessa vielä kun jotain pystyy tekemään muutakin kuin sairastamaan, on lopetettava työt, vaikka ne pitääkin ajatukset normaalielämässä kiinni. Mikä on hyvä.

Ronja, toivottavasti tosiaan sulla on ollut parempia päiviä välillä ja sellaisia on varmasti edessä myös!

-Valonen