Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Yöllinen valvoskelija täällä kirjoittelee.
Voi Valonen, kurjia uutisia sait juuri joulun alla. Tuo kontrollia edeltävä tulosten puntarointi ja kontrollin jälkeinen mietiskely on niin kipeän tuttua. Huonoja uutisia seuraa suru ja sitten mieli alkaa tottua ajatukseen ja vähän helpottaa. Siihen pitää nyt uskoa, että toisen linjan hoito kuitenkin jarruttaa riittävästi ja vointisi säilyy edelleen hyvänä.
Oletko miettinyt työn suhteen osatyökyvyttömyyseläkettä, jos tuntuu ettet osaa olla kokonaan vapaalla? 40-60 prosenttia työaika ja puoli eläkettä. Minä tein pari vuotta osa-aikaista. Nyt olen kesästä asti ollut kokonaan pois töistä, kun hoidot ( jättikortisoni) sekoittaa niin paljon päänuppia etten osaa keskittyä. Ihan mukavasti aika kuluu näinkin. On voimia harrastaa jotain ja aikaa pysähtyä ihmettelemään elämää.

Ronja, sinullekin toivon voimia ja valon pilkahduksia. Ja sitä, että hoitoja voidaan jatkaa. Minulla huonot veriarvot on useimmiten korjaantuneet jo viikossa.

Minulla viimeisin kuuri toimi vähän huonommin kuin aiemmin kesällä. Varmaan pian pitää vaihtaa seuraavan asteen lääkkeisiin. Viimeksi pari viikkoa sitten lääkäri arveli, ettei näillä kuureilla päästä ylläpitolääkitykseen, vaan teho hiipuu kohta. Olen mietiskellyt, että pyytäisinkö vaihtamaan lääkettä jo tammikuussa, koska tämä lääkitys aiheuttaa minulle keljua ja lisääntyvää korvien soimista. Pelkään menettäväni kuulon kokonaan.

Olen paljon miettinyt pelkoa, yksinäisyyden tunnetta ja masennusta. Kuten Kia niin hyvin sanoi, masennus on pahempaa kuin syöpä. Myös pelko pimentää elämänilon ja toivon. Toivon, että me kaikki saisimme elää pelottomina ja tuntea läheisten ihmisten välittämisen ja rakkauden.

Jaksamista kaikille, kevättä kohti kirkastuvia päiviä. Kirjoitellaan!