Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68532
Valonen
Participant

Moi kaikki ja hyvää joulupäivää!

Toivottavasti pystytte rentoutumaan ja nauttimaan rauhallisesta joulupäivästä niin kuin kuuluu. Meillä se on joulunaluskiireiden jälkeen ollut perinteisesti sellainen ’pyjamapäivä’, ei tarvitse tehdä mitään. Paitsi laittaa pöytään toinen jouluateria illansuussa.

Ronja, otan osaa.

Maggie, tervetuloa joukkoon!

Niistä hoitojen peruutuksista: mullakin on muutaman kerran kerran peruttu labrakokeiden perusteella. Aina tuntuu pahalta ja siltä että nyt se tauti saa viikon edetä vapaasti… vaikkei se viikko isossa kuvassa paljon merkitsekään.

En olekaan hetkeen kirjoittanut, mutta minulle kuuluu sellaista, että joulunalusviikolla oli kontrollikuvaukset ja lääkäri. Niinkuin aina, niin mietin matkalla sairaalaan mielikuvaharjoituksia siitä, mitä lääkäri pian kertoo huonossa tapauksessa. Jonkinlaista valmistautumista. Nyt kuvittelin kuulevani, että viime vuonna tehonneet, nyt uudelleen aloitetut sytot eivät ole enää tehonneet, etäpesäke kasvanut, syöpä levinnyt eri puolille maksan ulkopuolelle ja elinaikaa kuukausia.

No, melkein kokonaan tuo toteutui. Kuusi tiputusta ei ollut tehonnut, etäpesäke kasvanut vähän ja vaihdetaan toisen linjan hoitoon, eri sytostaattiin, joka ei anna hirveästi toivoa jarrutuksesta. Ei ollut levinnyt maksan ulkopuolelle, mutta maksassa pientä uutta. Eli yhdenlainen iso taitekohta mun sairastamisessa, nyt tilanne lähtee sitten huononemaan 2020 aikana, nopeasti tai vähän vähemmän nopeasti….

Surullisina ollaan vaimoni kanssa, vaikka tämän tiedettiin tulevan ja tähän asti on mennyt odotettua paremmin. Tähän sappitiehien syöpään, sama kuin Kialla oli, ei ole parantavaa hoitoa.

Mielialat menee ylösalas, mutta koko ajan taustalla on masennus. Nyt pitää alkaa järjestelemään asioita, varmaan pyrkiä työkyvyttömyyseläkkeelle, että ehtii olla hetken vapaalla ilman kiireitä. Vaikka toisaalta arjen pyörittäminen voisi edelleen olla parempi vaihtari… paljon mietittävää.

Mahdollisimman ihanaa joulua kaikille!

-Valonen