Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Sohvi, kyllä me kaikki olemme kokeneet kovia. Ja pelko on usein vielä suuri lisä huonoon vointiin. Uusiutumisen pelko, eroamisen pelko, kipujen pelko, rakkaista ja elämästä luopumisen pelko.
Yksin jäämisen pelko. Ei voi eikä kannata mitata tai vähätellä omaa kokemusta.

Minulla yksin jääminen ja monesta asiasta luopuminen ovat olleet suurin tuska. Henkisesti yksin, vaikka ympärillä pyörii perhettä.

Olen oikeastaan onnekas. Minua ei ole missään vaiheessa syövän takia leikattu. Minä olen kestänyt hoidot hyvin.
Ja myeloomapotilaaksi olen fyysisesti hyvässä kunnossa, tauti löytyi ennen kuin sain murtumia hankaliin paikkoihin. Monella on kipeät selkärankamurtumat riesana loppuelämän. Lonkat kyllä menetin hoitojen sivuvaikutuksena, ja kivut haittaa liikuntaharrastuksia paljon.

Aiemmin oli puhetta kaupankäynnistä. Minä kyselin mielessäni alussa usein, että miksi en saanut vaikka nättiä pikku rintasyöpää. Miksi tällainen lähes varmasti krooninen syöpä. Matkan varrella olen todennut, että
a) rintasyöpä ei ole pikku juttu
b) naiseuteen kajoava leikkaus olisi hirveän suuri psyykkinen lisästressi.
c) mihinkään mahan alueen syöpään en vaihtaisi, pelkään hirveästi pahoinvointia!
d) tällainen päälle näkymätön syöpä on kyllä minulle sopivampi. Huono itsetunto vaan nauttii, kun kaikki kehuu, että näytät niin hyvältä. Kortisoni peittää poskien juonteet. Terveenä ei kovin moni kehunut;). Munua nuo kehut ei edes ärsytä, vähän huvittaa.

Ehdin myös murehtia ennen syöpää, että miten kestän huonossa parisuhteessamme vielä kymmeniä vuosia. Olemme mieheni kanssa tosi pitkäikäisistä suvuista. Sekin murhe on nyt osoittautunut turhaksi. En elä yli 90-v ikään :).
Voin vielä selventää, että saman katon alla vieläkin asumme. Mies luopui sivusuhteesta ja minä en jaksanut ruveta aktiivisesti puuhaamaan eroa. Yritimme ajatella myös lapsia. He ei tiedä sivusuhteesta mitään. Parisuhde on parantunut, mutta kyllä aikaa ja energiaa on kulunut.

Onnea Aurora lapsenlapsesta!
Minullekin on ensi keväänä tulossa ensimmäinen lapsenlapsi!

Jännitystä ilmassa!
T Maggie