Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Maggie, tervetuloa joukkoon. Olet kokenut tosi paljon ja minun mittapuulla todella kovia. Sanon siksi näin kun jotkut ystäväni sanovat, että minä olen kokenut minun mittapuulla kovia. Ehkä ja kyllä, mutta aina on enemmän kohtaloita jotka pysäyttää, ei tässä voi jäädä märehtimään. Onneksi ei tosiaan sitä kristallipalloa milloin kaikki loppuu (ja miten loppuu)

Toivottavasti tämä ei ollut huono tervetulokirjoitus, on ihanaa kun muutkin tänne kirjoittelevat, shittiä tuo kuinka usein parisuhteet rupeavat tässä syövän jutuissa kärsimään. Itse olen onnekas, että mies pysynyt rinnallani, välillä pelkään ettei hän sairastu kun sanotaan että suru ei ole sairaus, mutta se voi sairastuttaa. Siksi en kaikkea halua hänelle pohtia ääneen.

Tottista kaipaisin kovasti meitä lohduttamaan kun hänellä on niin viisaita ajatuksia, mutta Kian menetys ja nyt oma toiminta saattohoitajana vie ehkä ajatuksia muualle.
Valonen, sinustakin olisi kiva kuulla. Mukavaa, että Maahinenkin tulit tänne.

Minulla on jalkaa (tai se lonkka) särkenyt nyt vaan enemmän ja odotan hullun lailla niitä sädehoitoja. TOivottavasti ne tuo avun. Jos näin käy, saan taas tätä olotilaani siirrettyä, ja vain voin leikkiä olevani terve. Kirjoittelen näistä kuitenkin sitten tuolla metariketjussani ettei ihan tämä rönsyile.
Hyvää joulua (sitäkin olen varmaan ziljoona kertaa jo toivotellut) kaikille (Aurorallekin jotain joulun makuja toivottavasti sytoista huolimatta)