Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät Luumetastaasit(uinuvat?) Xgeva,olotilat Vastaa viestiketjuun: Luumetastaasit(uinuvat?) Xgeva,olotilat

Vastaa viestiketjuun: Luumetastaasit(uinuvat?) Xgeva,olotilat

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät Luumetastaasit(uinuvat?) Xgeva,olotilat Vastaa viestiketjuun: Luumetastaasit(uinuvat?) Xgeva,olotilat

#68485

HopeaSiili
Participant

Olen tosi iloinen puolestasi Sohvi, että pääsit noin nopeasti ja mutkattomasti aloittamaan luumetastaasien nitistämishoidot! Varmasti vuositarkastuksen uutiset säikäyttivät sinua (ja jos suoraan puhun niin myös minä jouduin vähän nieleskelemään ja pohdiskelemaan miltä minusta tuntuisi samassa tilanteessa) ja meitä monia muitakin, mutta hoitotiimilläsi ei taida niin sanotusti olla “pappia ensi kertaa kyydissä” ja hoitopolullasi tuntuvat olevan selvät sävelet jatkosta. Tosi helpottavalta tuntui siis kuulla näistä jatkosuunnitelmista, kiitos tämän ketjun aloittamisesta!

Tuntuu tietysti vähän hassulta että kirjoitan tähän ketjuun kun minulla itselläni ei ole todettua levinnäisyyttä, mutta en pysty olemaan tässä kovin rauhallisella mielellä kun lobulaarinen rintasyöpä oli ehtinyt jo neljään kainaloimusolmukkeeseen, kahden magneetissa näkyneen tuumorin lisäksi leikkauksessa löytyi mikrometastaaseja vielä osapoiston jälkeen marginaalialueelta, ja kun koko vasen rinta poistettiin löytyi vielä neljä mikrometastaasia lopusta rintakudoksesta, yksi aivan rintalihaksen reunamilta. Ja sitten minulle unohdettiin tehdä levinneisyystutkimus ennen solunsalpaajahoidon aloittamista! Kun sytostaatit oli ohi, lääkäri vain ihmetteli tilannetta, ja kun kysyin että eikö niitä kuitenkin voisi tehdä näin “jälkikäteen”, lääkäri piti tutkimuksia turhina.

Ja tämän tästä minulla juilii luita ja ytimiä. Hampaat ja leukaperät ovat olleet useaankin otteeseen kipeät varsinaisten hoitojen jälkeen. Välillä lonkat olivat tosi kipeät, ja nimenomaan levossa. Polvet – varsinkin vasen polvi – oli ihan sökönä viime kevään ja alkukesän, ainakin noin neljä kuukautta niin ettei vasenta polvea voinut taivuttaa lähes ollenkaan vaan kuljin oikea jalka niiaten ja vasen puujalkana. Kipuilujen valitusvirressäni on turhan monta säkeistöä, mutta kaikki säryt ovat olleet kuitenkin ohimeneviä (onneksi & tähän asti!) Hyvä on tosiaan välillä muistuttaa itselleen että eivät kivut v ä l t t ä m ä t t ä ole oireita syövän leviämisestä, mutta kun on kerran tähän mankeliin joutunut niin eihän sitä ajatusta ja pelkoa pysty enää välttämään.

Tänä syksynä mieleni on muutamaankin otteeseen synkennyt ja uponnut vähän syvempiin vesiin kuin mitä olen elämässäni koskaan aiemmin kokenut. En tiedä johtuuko kaikki tästä sairastumisestani vai onko taustalla jotain muutakin, jota nämä sairauden tunteet ja erilaiset vaiheet vain voimistavat. Mutta hyvin lohduttavalta tuntuu että niin monet meistä ovat hyvässä hoidossa ja mahdollisuudet hyvään ja täysipainoiseen elämään ovat vieläkin hyvinkin olemassa! Mukavaa Joulunodotusta kaikille!!