Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Tervehdys Ystävät! Kovin ovat surullisia tämän palstan kuulumiset. Osanottoni rakkaan tukihenkilön menettämisen johdosta, Ronja. Tuntuu välillä, että elämä on epäreilua. Itse jännitin kovasti kontrollia, CEA yms labrakokeet. Aina kun kontrolli lähestyy, muutun oudon apaattiseksi, alakulo valtaa. Eilen itkin joululauluja kuunnellessani tv:n ääressä , kun ovat niin kovin melankolisia. En ole koskaan tykännyt ”Kauneimmat joululaulut”tilaisuuksista. Minusta ne tilaisuudet ovat jotenkin niin täynnä tunnetta, liian täynnä minulle. Elämäni kaikki joulut eivät ole olleet auvoisia, ehkä lievä jouluahdistus johtuu siitä. Tänään aamulla olin siis labrassa ja jo iltapäivällä sair.hoitaja soitti, että syövän merkkiaineet viitearvojen sisällä. Tietenkin vapauttava uutinen. Seur.kontrolli helmikuussa. Eihän tuo normaali arvo tietenkään takaa etten sairastaisi syöpää tällä hetkellä, mutta ei se ainakaan valtoimenaan ole leviämässä. Teillä kaikilla ei ole sama tilanne. Mikä on kaiken tarkoitus, miksi jonkun elämä jää lyhyemmäksi ja joku saa elää miltei terveenä jopa sata vuotiaaksi?! Kukaaan ei pääse elämään eloaan ilman huolia, toisilla terveys toisilla joku muu koettelemus. Minun täytyy kysellä tuolta ylhäältä, mitä minun tulisi tehdä lähimmäisten hyväksi ja pyytää näyttämään viittoja, että voisin olla lyhtynä jonkun tiellä. Nöyrän kiitollinen olen tänä iltahetkenä. Enkelin siipien suojaa Teille kaikille syöpäläis ystäville täällä.-kuutamolla