Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68471
Aurora Borealis
Participant

Maahinen ja Ronja, kiitos tsempeistä ja onnitteluista.

En ole vielä päässyt vauvaa näkemään, mutta tarkoitus on huomenna käydä ennen kuin syton sivuvaikutukset iskee päälle. Ronja taisi aiemmin pohtia, voiko vastasyntynyttä pitää sylissä hoidon jälkeen. Kysyin sitä tänään. Hoitaja sanoi, että voi. Lääke poistuu elimistöstä eritteiden mukana, eli virtsa, uloste, hiki ja sylki. Mutta vauvaahan pidetään sylissä vaatteet päällä, ja tuskin sitä niin hirveästi hikoilee, että hikipisarat roiskuu. Suukotella ei kannata. Ja onhan niitä muitakin pöpöjä, jotka voivat tarttua pieneen vauvaan. Eli järjen käyttö on sallittua, sanottiin.

Nyt taas hoito takana, lääke ei vain ollutkaan valmiina, sitä piti odotella nelkyt minsaa.
Muutoin kaikki meni käsikirjoituksen mukaan. Tiedossa pari unetonta kortisoniyötä, sitten alkaa suolistokipu ja makumuutokset. Kolmen viikon päästä taas uusi lataus, yhden Xgeva piikinkin ehdin ennen sitä saada. Saapa nähdä, tuleeko siitä taas leukaluun kipua.

Hoidossa oli viereisellä petillä nainen, joka sanoi haluavansa elää satavuotiaaksi. Hän oli aivan huuli pyöreänä, kun sanoin, että minä en todellakaan halua. Siitä syntyikin pitkä keskustelu. Eikä hänellä muutoinkaan ollut kieli vellissä palanut😂

Tehdään joulun valmistelut kukin voimiemme mukaan. Joulu tulee ja menee takuuvarmasti omalla painollaan🎅