Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68450
Aurora Borealis
Participant

No niin,
Nyt se on elämässä, pikkuinen likka syntyi eilen. Kaikki meni hyvin, ja tänään jo todennäköisesti pääsevät kotiin. Pitääkin huomenna leipoa rotinoita ja sen verran piipahtaa, että näkee vauvan. Maanantaina on taas sytot, joten jonkin aikaa sen jälkeen pois pelistä.

Vointi on ollut hyvä tällä kolmannella syton jälkeisellä viikolla. Melkein kaksi viikkoa minua vaivaa suunnaton väsymys ja suolistokivut. Ja se paha maku suussa ja kaikessa ruoassa.

Ronja, hyvä idea tuo sun jouluaaton vieraskutsu, siitä saa moni hyvän joulumielen.
Itse luulen, ainakin tällä hetkellä, että joulu saattaa mennä ilman jouluruokia vatsakivun kourissa ihan yssikseni. Jos vointi sallii, niin sitten ainakin piipahdan pojan perheen luona. En kyllä ole mitenkään jouluihminen, joten en kärsi tästä tavasta viettää joulua.

Posti toi eilen ajanvaraukset vastetutkimuksiin tammikuun lopulle, ct ja luustokartta. Lääkäri sitten heti helmikuun alussa. Perinnöllisyyspolille on myös aika heti helmikuun alussa, halusivat tutkia syöpägeenin olemassaoloa. Maanantaina selviää, pidetäänkö hoitotaukoa seuraavaan lääkäriaikaan asti, vai vieläkö jatketaan. Aika pitkähän tuo tauko on, jos nyt jo aloitetaan. Mutta toisaalta, eihän sitä voi lopun ikäänsä käydä kolmen viikon välein hoidoissa.

Mieliala kulkee kyllä käsikädessä fyysisen olon kanssa. Vähän niin kuin hyvä ruoka parempi mieli. Eli, kun vointi on hyvä, niin mielikin voi paremmin.

Ensimmäisen syöpäni yhteydessä minäkin kirjoittelin lähes päivittäin. Jossain vaiheessa toivuttuani tuli fiilis, etten halua jättää kirjoittamiani sepustuksia jälkipolven luettavaksi. Ja niinpä poltin ne kaikki. Nyt on ollut vähän samanlaiset mietteet. Halu kirjoittaa, mutta ei halua, että muut lukevat ne. Tietenkin voisi kirjoittaa läppärillä salasanan taakse. Tykkään vain käsin kirjoittamisesta enemmän.

Tässä nyt vain tsemppaan itseäni maanantaita varten. Ja kortisonihuurujen kestämiseen. Ja valvomiseen sen myötä.

Hyvää joulun odotusta kaikille.