Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68361

Sohvi
Participant

Valonen, oletko “omalla” ajalla nuo perjantait pois vai sairaslomalla. Minähän jouduin esim nuo sädehoidot valitsemaan, olenko 6 vk sairaslomalla vai teenkö ne sisään (älkää ihmetelkö tätä, tämä yllättävän monella alalla, esim ihan noilla hoitsuillakin). Koska voin niin hyvin, olisin tullut hulluksi saikulla (enkä halunnut käyttää lisää päiviä), sillä sädehoitoihin ei mennyt kauan. HUS oli kyllä tosi ihana ja sain kaikki aikani klo 8!. Koska oli auto käytössä, olinkin jo melkein 8.30 töissä, joten olin sitten aina vähän pidempään töissä.

Suhtautumista kuolemaan huomaan mm. siinä, että nyt kun tiedän sairastavani syöpää ikuisesti, niin laitoin faceen omiin asetuksiin sen, että kun kuolen, tilini voi lopettaa toinen henkilö. On meinaan varsinainen rumba, jos tätä et ole tehnyt, niin tilisi elää tosi pitkään, ennenkuin se saadaan poistettua. Teki hieman pahaa kun ulkomainen kolleegani kuoli ja nyt hänen seinälleen porukat heittelee valituksia. Sitä en haluaisi omalleni käyvän. No nyt se on helppo lopettaa.

Nuorena tyttönä mulla oli elintestamentti lompakossa, varmaan jo parikymppisestä. Jotenkin aina ajatellut realistisesti, että menisi sitten maksat ja muut hyvään tarkoitukseen. No, nyt on varmaan sytot ja muut lääkkeet laittanu kropan sellaseksi, ettei sitä voi hyödyntää, silmätkään tuskin hyvät on. Kirjoitin kyllä sitten kun tuon omakannan keksin sinne, että ruumiinii voi sitten lahjoittaa lääketieteelle. Jos jotain lihaksia olisi, niin mielellään urheilulääkäreiden käyttöön. Kuulostaako kauhealta? En voi tätä miehelleni sanoa, hän ei tykkää kuolemasta keskustella. Tyttäreni kanssa taas voi jutella mistä vaan ja hänelle tämän kerroin, hän sanoi, että sehän on hyvä.
Tälläsia lauantaimietteitä :D